Aamun läskipunnituksesta sisuuntuneena tein äsken vajaan kahden tunnin lenkin, johon sisältyi toissapäiväiseen tapaan 8,6 kilometrin verran hölkkäämistä. Fiilis ei ollut ihan niin hurmoksellinen kuin maanantaina vesisateessa juostessani, mutta matka joka tapauksessa taittui vaikkakin vauhtini on edelleen jotain ihan omaa luokkaansa hitaudessaan: saan kulumaan tuohon matkaan noin 1 h 20 min. Mutta en minä oikeastaan jaksa siitä välittää, että olen muita hitaampi, sillä en kilpaile ketään muuta kuin vanhaa minääni vastaan, jonka lempiulkoilumuoto on jäätelönhakureissu lähikauppaan.
Jäätelöstä puheen ollen. Tein ylevän päätöksen - jota taatusti tulen katumaan -, eli tapaan parhaan ystäväni Aino Ihana Maitosuklaan seuraavan kerran, kun painan alle 89 kiloa. On äärimmäisen kieroutunutta palkita itseään jollain, joka on saattanut minut tähän kuntoon, mutta homma on nyt vain niin, että kaiken maailman pähäköitä housuja ja kireitä toppeja (ja niihin mahtumista) enemmän minua motivoi laihduttamaan seuraava jäätelöannos!
Ah, välillä on niin hienoa omistaa tällainen pää.
Jäätelöstä puheen ollen. Tein ylevän päätöksen - jota taatusti tulen katumaan -, eli tapaan parhaan ystäväni Aino Ihana Maitosuklaan seuraavan kerran, kun painan alle 89 kiloa. On äärimmäisen kieroutunutta palkita itseään jollain, joka on saattanut minut tähän kuntoon, mutta homma on nyt vain niin, että kaiken maailman pähäköitä housuja ja kireitä toppeja (ja niihin mahtumista) enemmän minua motivoi laihduttamaan seuraava jäätelöannos!
Ah, välillä on niin hienoa omistaa tällainen pää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti