Alan olla aika innoissani sunnuntaista. Pari päivää on ollut fiilis, että jees, ihan mahtavaa päästä juoksemaan jälleen pitkää matkaa. Jännittää ja pelottaa vieläkin, mutta kyseiset tuntemukset jäävät koko ajan enemmän ja enemmän taustalle.

Kävin eilen hyvin rauhallisen 6 kilometrin hölkkälenkin. Tänään puolestaan olen käynyt ratsastamassa tunnin, pyöräilemässä 10 kilometriä ja punnertanut kuudennen viikon toisen päivän mukaisesti. Uskomatonta, että tuokin tappo-ohjelma alkaa olla loppusuoralla. Huomisen mitä todennäköisimmin lepään. On mahdollista, että käyn tyyliin jonkun neljän kilometrin kävelylenkin, mutta vain siinä tapauksessa, jos kroppa on hyvin tukkoisen oloinen.

Sunnuntaina sitten on aika juosta. Voi vitsi. Se on niin lähellä. Kaukainen haave, jota en olisi kaksi vuotta sitten edes osannut kuvitella toteuttavani. Ajattelin, etteivät minunlaiseni ihmiset yksinkertaisesti pysty tekemään mitään sellaista. Kaksi vuotta sitten otin ensimmäisiä askeliani Porin juoksukoulun tahdissa, ja tässä minä olen nyt. Ihan uskomaton tunne.

---

Olisin halunnut harjoitella puolimaratonille enemmän kuin mitä loppujen lopuksi harjoittelin. Oikea polvi on rajoittanut menoani viimeiset puolitoista kuukautta, sillä päätin ottaa varman päälle ja pudottaa viikottaisia juoksumääriäni noin kolmanneksella ja korvata niitä kävelyllä. Elokuun liikuntasaldo näyttääkin tältä:

- juoksu 90,8 km

- kävely 55,9 km

- sauvakävely 7,0 km

- pyöräily 28,2 km

- ratsastus 4 h (3 krt)

- kevennetyt punnerrukset 1313 kpl (!)

Kilometrejä kertyi yhteensä 181,9, mikä on hyvin. Tärkein tavoitteeni toteutui, sillä polvet ovat kuin ovatkin siinä kunnossa, että uskallan lähteä juoksemaan niillä puolimaratonin. Vaikka menneiden viikkojen aikana mieleni teki välillä juosta huomattavasti enemmän, sain onneksi pidettyä järjen päässä. Ja elokuun kaksi pitkää lenkkiä (15,6 ja 16,6 km) osoittivat, että kunto on kohdillaan: juoksu oli helppoa ja voimia jäi varastoon. Ehkä varovaisuudesta ja kävelylenkeistä oli loppujen lopuksi hyötyä kunnonkin kannalta. Vältyin yltiöpäiseltä ja maaniselta treenaamiselta, johon olisin saattanut hyvinkin päätyä, mikäli oikea polveni olisi toiminut koko ajan moitteetta. Kaikella on tarkoituksensa, ja haluan uskoa, että polven oikkuilu antoi minulle tärkeän oppitunnin levon ja palauttavan liikunnan merkityksestä. Mutta oli miten oli. Pohjatyö on nyt tehty, ja ylihuomenna nähdään, minne se minut kantaa.

P.S. Ai niin! Ilouutisia kaikille köyhille ja/tai piheille juoksijoille: Lidliin tulee maanantaina myyntiin taas juoksukamoja. Ajattelin käydä parin pitkähihaisen juoksupaidan lisäksi poimimassa itselleni kokopitkät juoksuhousut, sillä uskon viimeinkin olevani henkisesti valmis sonnustautumaan mokomiin.

Jälleen yksi kävelypainotteinen liikuntaviikko takana:

Eilen lauantaina kävin hölkkäämässä 8,4 kilometrin vakiolenkkini rauhalliseen tahtiin ja aikaa kului 1:07:07 eli lähes kymmenen minuuttia kauemmin kuin touko-kesäkuussa. Ei vaan irronnut. Jokunen viikko on nyt mennyt todella vähäisillä juoksuilla ja kroppa oli aika tukkoisen oloinen. Mutta eiköhän se siitä. Polvi vaikutti kestävän. Nyt aion lisätä juoksun määrää ja rukoilen, että polvi ei enää kiukuttelisi ennen puolimaratonia ja että saisin sen juostua kunnialla läpi.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa taas ratsastamaan ja tekipä hyvää. Aluksi mentiin koulua puolisen tuntia, mutta porottava aurinko ja pölyävä kenttä veivät puhdin pois sekä minusta että Oskusta, ja suunnattiin suosiolla reilun tunnin maastolenkille metsään.

Viikon aikana tein myös 100 punnerruksen neljännen viikon uusintakierroksen ensimmäisen ja toisen päivän. En osaa sanoa, tuntuiko yhtään helpommalta kuin ensimmäisellä kerrallakaan, mutta kaiken kaikkiaan yläkroppa alkaa olla huomattavasti vahvemman tuntuinen kuin ennen. Olen myös huomannut, että juostessa on punnertamisen myötä helpompi pitää selkä suorassa. Minulla on ollut vähän ongelmia ryhdin kanssa, mutta ylipäätänsä liikunnan avulla se on parantunut.

---

Heinäkuu on nyt ohi, joten liitän tähän myös kuukausikoosteen:

- juoksu 74,2 km

- kävely 74,4 km

- sauvakävely 37,4 km

- pyöräily 20 km

- ratsastus 2 h 55 min (2 kertaa)

- punnerrus 984 kpl

Juoksun määrä jäi suhteellisen vähäiseksi polviongelmien takia, mutta käveltyä tuli sitten senkin edestä. Yhteensä kilometrejä kertyi 206 km eli itse asiassa reilu kymmenen enemmän kuin kesäkuussa, vaikka polven hajoilun myötä ajattelin, että tämän kuun kilometrit jäävät vähäisemmäksi. Ja mutta hei! Entäs nuo punnerrukset sitten: niitähän on melkein tuhat! Elokuussa tuhannen punnerruksen raja rikotaan ihan ehdottomasti.

Huh heinäkuu, ja huh mikä päivä. Kävin aamulla tallilla, ja jo hevosta hoitaessa ja satuloidessa tuli niin kuuma, että hiki valui otsaa pitkin. Käytiinkin Oskun kanssa ihan vain metsässä käppäilemässä, sillä ei tuossa säässä viitsi kauheasti kentällä huhkia jos voi tehdä jotain muuta. Mutta tosi inhottavan kostea ja kuuma sää, ja pyöräillessäni tallilta kotiin olo oli että voi jeesus.

Kotiin päästyäni pitikin sitten ruveta siivoamaan ihan hulluna, sillä äiti tulee huomenna yöksi, sillä menemme yhdessä erään kuolleen sukulaisen hautajaisiin. Minähän suoraan sanoen elän välillä yhdessä valtavassa kissankarvapallossa, mutta koska äiti pitää aina paikat tiptop, oli pakko saada tämä huusholli edes jonkinlaiseen tolkkuun. Imuroin, luuttusin lattiat, pesin vessan ja tiskasin, ja siihen kuluikin ihan kivasti aikaa. Sitten piti vielä käydä kaupassa ja muilla asioilla, ja nyt selkään koskee. Ei ole minusta kyllä enää ole mihinkään fyysiseen työhön, kun selkä reagoi jo yhden päivän aikana tällä tavoin. Kolme välilevyä on rapistunut ja neljä vuotta sitten kerrossiivous laukaisi iskiaskierteen, joka huipentui välilevynpullistumaan. No, onneksi tuli opiskeltua kääntäjäksi, niin voin homehtua sisällä istumatyössä kissankarvojen vallatessa asuntoni totaalisesti.

Ja mitä tulee huomisiin hautajaisiin, niin onpa mahtavaa pukeutua mustiin vaatteisiin tällaisella säällä. Varsinkin kun mitkään tuubitopit ja mikroshortsit (joita käytänkin tunnetusti erittäin usein) eivät tapahtuman luonteen vuoksi tule kysymykseen.

Asunto pysyi jokusen päivän viileänä helteistä huolimatta, mutta nyt taitaa sekin peli olla menetetty. Toivottavasti saisin yöllä edes nukutuksi. Tällä viikolla en ole viitsinyt käydä juoksemassakaan, sillä nuo lämpötilat ovat vähän liikaa keholle. Olenkin käynyt juoksulenkkien sijaan sauvakävelemässä. Selvisin muuten 100 punnerruksen kolmannen viikon ensimmäisestä päivästä! OMG. Sunnuntaina voisin yrittää äheltää toisen päivän tehtävän.

Tämä teksti on kyllä nyt ihan kauheaa sillisalaattia, mutta tämä kuumuus lamaannuttaa minut ihan täysin, enkä jaksa jäsennellä ajatuksiani lainkaan!

No, kirjataan vielä tähän loppuun yhteenveto kesäkuun liikunnoista:

- juoksu 109,3 km
- kävely 7,6 km
- sauvakävely 49 km
- pyöräily 30 km
- ratsastus 3 h 15 min
- punnerrukset 437 kpl

Oli hyvä kuukausi! Kilometrejä kertyi yhtensä 195,9 ja kuten näkyy olen kunnostautunut punnertamisessa suorastaan esimerkillisesti. Painoa nyt ei lähtenyt yhtään, mutta hitot siitä.

Kuukausi vaihtui, joten on perinteisen kuukausiyhteenvedon vuoro. Toukokuussa tuli siis liikuttua seuraavasti:

- juoksu 117,1 km
- kävely 45,1 km
- sauvakävely 11 km
- pyöräily 40 km
- ratsastus 5 h 5 min (4 kertaa)
- punnerrus 135 kpl

Kilometrejä kertyi yhteensä 213,2. Viimeisellä eli viime viikolla tuli juostua ehkä vähän liikaa, ja polvet ottivat jonkin verran itseensä. Vasen eli se terveempi yksilö on jo ihan normaalin tuntuinen, mutta oikea on vielä pikkuisen muljahtelevalla tuulella. Olenkin tällä viikolla pysynyt kävelyn parissa, ja ilokseni sain vihdoin ja viimein eilen uudet kävelysauvat! Eilen ja tänään kävin sauvakävelemässä ja oli kivaa, kun sai ylävartaloonkin treeniä.

Päätin kunnostautua jälleen kerran punnertamisen suhteen, sillä toukokuussa punnerukset jäivät vaivaiseen 135 kappaleeseen, kun tavoite olisi kuitenkin jossain 500 tuntumassa. Rupesin merkkaamaan suoritukset HeiaHeiaan, jos siitä olisi jotain apua.

Kuukausi vaihtui rauhallisissa tunnelmissa eli en juhlinut vappua sen kummemmin. Vappu ei ole oikeastaan koskaan ollut minulle mikään erityinen juhlapäivä. Kouluaikana se oli tietysti kiva, jos se sattui arkipäivälle, niin sai ylimääräisen vapaan.

Tein yhteenvedon huhtikuun liikunnoista:

- juoksu 64,3 km
- kävely 38,2 km
- sauvakävely 7 km
- pyöräily 20 km
- ratsastus 6 h 15 min
- punnerrukset 180 kpl

Yhteensä kilometrejä kertyi 129,5 eli oli vähän nihkeä kuukausi pitkälti vatsataudin takia, joka pisti minut kanveesiin viikoksi. Painossakaan ei tapahtunut mitään merkittäviä muutoksia vaan lukemat ovat melko samat kuin maaliskuun lopussa.

Menneen viikon liikunnat:


Kuten näkyy, lenkkeily maistui. Kuntoni on nyt selkeästi nousukiidossa ja juoksuinto ja -motivaatio on korkealla. Tänään (tai no eilen) juoksin uuden ennätysmatkani eli 15,6 kilometriä! Olin alun perin katsonut kartasta 15 kilometrin lenkin, mutta vaikka minulla oli kartta mukanani lenkillä, onnistuin kääntymään kahdessa risteyksessä väärään suuntaan, mistä tuli sitten lisää tuo 600 metriä. Etukäteen jännitti ihan älyttömästi lähteä juoksemaan 15 kilometrin lenkkiä, mutta matka taittui itse asiassa yllättävän helposti ja voimiakin tuntui jäävän varastoon. Kun matkaa oli jäljellä noin puoli kilometriä, kasvoilleni nousi typerä hymy ja tuntui kuin pystyisin ihan mihin vain. Voi vitsi, juoksu on ihan oikeasti tehnyt minusta aivan uuden ihmisen.

Puolimaratoniin on aikaa neljä kuukautta, ja hyvältä näyttää. Tarkoitukseni on nyt toukokuussa juosta tuota 15 kilometrin lenkkiä, kesäkuussa 17 kilometrin, heinäkuussa 19 kilometrin ja elokuussa 21 kilometrin. Näin ollen olisin syyskuun alussa enemmän kuin valmis juoksemaan virallisen puolimaratonin. Tuntuu ihan mielettömältä: minä olen ihan kohta puolimaratonkunnossa! Hitto, kukapa olisi uskonut. Elo-syyskuun vaihteessa tulee kaiken lisäksi täyteen kaksi vuotta siitä kun aloitin juoksukoulun vaatimattomilla parin minuutin juoksupätkillä, eli voisiko juoksutapahtuma sattua nostalgioinnin kannalta parempaan aikaan.

Voi kunpa voisin palata ajassa taaksepäin ja käydä sanomassa vuoden 2009 96-kiloiselle minälleni, että jumalauta nainen, sinä et tiedäkään, millaisia voimavaroja sisälläsi on. Toisaalta en tiedä, olisiko mikään pystynyt valmistamaan minua siihen, millaisen tunteiden ja ajatusten pyörremyrskyn tulisin kokemaan.

On niin hieno tunne rikkoa itselleen asettamia rajoja ja olla joka päivä ylpeä siitä mitä on.

(Kuvalähde)

Maaliskuu alkaa olla pulkassa, ja on siis perinteikkään kuukausiyhteenvedon aika.

Tässä kuussa haasteeni oli herkutella korkeintaan kymmenenä päivänä, ja yllättäen ne kaikki kymmenen päivää tuli käytettyä, heh. Omalla tavallaan herkkuhaasteesta oli hyötyä, koska pääsin irrottautumaan jokapäiväisestä herkuttelusta, joka helmikuun aikana alkoi taas hivuttautua takaisin arkeeni. Mutta toisaalta hamstrasin osaan noista kymmenestä herkkupäivästä enemmän herkkuja kuin olisin haasteettomana kuukautena tehnyt. Esimerkiksi eilen viikon virallisena Aino Ihana Maitosuklaa -päivänä mussutin lisäksi 150 grammaa irtokarkkeja (joista suurin osa suklaata), koska oli fiilis, että sai syödä oikein luvan kanssa. Eli herkkuhaaste antoi tilaa porsaanrei'ille ja niitä minä kyllä tehokkaasti käytinkin. Kaiken kaikkiaan herkkuhaaste oli kuitenkin toimiva ja auttoi minua.

Liikkumaan pääsin tehokkaammin kuin helmikuussa, mikä oli ihanaa. Oikea polvi juilii ajoittain, mutta vaikuttaa kestävän suht hyvin kunhan muistan pitää vapaapäiviä liikunnasta ja korvata osan hölkkälenkeistä kävelylenkeillä. Uudet lenkkarit luultavasti ja toivottavasti auttavat asiaa entisestään. Kuun liikunnat näyttävät tältä:

- juoksu 88,9 km
- kävely 57 km
- sauvakävely 38,4 km
- ratsastus 4 h 45 min

Yhteensä kilometrejä kertyi 184,3, mikä on hyvä tulos. Olen laskeskellut, että 150-200 kuukausikilometriä on minulle sopiva määrä. Tammikuussa liikuin 291,5 kilometriä, mikä johti kropan väsymiseen ja polven kipeytymiseen. Nyt olo on hyvä ja voimakas, ja huhtikuu mennään läpi samoin eväin.

Olen myös ruvennut merkkaamaan punnerrukset ylös kalenteriini, ja niitä kertyi tässä kuussa yhteessä 350 kappaletta, jei. Punnersin keskimäärin kolmena tai neljänä kertana viikossa 30 punnerrusta kerrallaan. Helmikuun punnerrushaasteesta oli siis pitkäaikaisempaakin hyötyä, sillä olen tykästynyt punnertamiseen ja ehdottomasti aion pitää sen jatkossakin mukana ohjelmistossa. Käsivarteni ovat parin kuukauden aikana kiinteytyneet ja kaventuneet kivasti.

Painon saralla maaliskuuhun mahtui kaksi huippuhetkeä: 23.3. painoindeksin 25,0 ja 30.3. normaalipainon saavuttaminen.

Ei siis lainkaan hullumpi kuukausi! Tästä on loistava jatkaa kohti kesää.

P.S. Muistakaa muuten Likkojen Lenkki 21.5. Tampereella. Tällä hetkellä minä ja Kati olemme osallistumassa lenkille, ja mukaan todellakin mahtuu lisää porukkaa! Tarkoitus on kiertää kävellen 7,5 kilometrin reitti näteissä Pyynikin maisemissa, ja illemmalla sitten mahdollisesti käydä syömässä jossain kivassa ravintolassa ja/tai nauttimassa lasillinen juomaa baarissa. Ihan kaikki ovat tervetulleita mukaan! Eikä haittaa vaikka joku tulisi kauempaakin, sillä voin tarjoita yöpymispaikan.

Viime viikolla pääsin usean viikon tauon jälkeen liikkumaan hieman monipuolisemmin, ja HeiaHeiakin näytti taas iloisen värikkäältä violettien sauvakävelyviikkojen jälkeen:

Hiippailin pari varovaista hölkkälenkkiä, minkä lisäksi uskaltauduin sunnuntaina hiihtoladulle. Jokin nimenomaan hiihdossa alun perin äimistytti polveni, joten hiihtolenkki jännitti vähäsen. Kieltämättä polvi ei tuntunut täysin normaalilta, mutta mitään ihmeellistä kipuilua tai pakotusta siihen ei lenkistä jäänyt. Ajattelin nyt rajoittaa hiihdon yhteen kertaan viikossa. Ja ylipäätänsä yritän pitää järjen päässäni ja mennä polven ehdoilla.

Juoksukunto muuten tuntuu olevan vähän ruosteessa tauon jälkeen. Kroppa oli noilla viime viikon 6 kilometrin lenkeillä tukkoisen ja tunkkaisen oloinen. Eilen uskaltauduin syksyn 8,4 kilometrin vakiolenkilleni, eikä siinäkään varsinaisesti tammikuista lentoa ollut. Suunnittelin siis puolimaratonharjoittelun jälleen uusiksi: tässä kuussa 13 km, huhtikuussa 15 km, toukokuussa 17 km, kesäkuussa 19 km ja heinäkuussa 21 km. Pyrin juoksemaan kunkin kuukauden kuningasmatkan noin kerran viikossa. Pitää nyt vain katsoa, miten tämä maaliskuu lähtee käyntiin, sillä tällä ensimmäisellä viikolla tuskin vielä 13 kilometrin lenkkiä teen.

Kuukausikin vaihtui, joten on helmikuun liikuntojen yhteenvedon vuoro:

- juoksu 20,4 km
- hiihto 8,6 km
- kävely 17,9 km
- sauvakävely 59,5 km
- ratsastus 2 h 20 min

Yhteensä kilometrejä kertyi 106,4. Polvivammailusta huolimatta onnistuin siis liikkumaan ihan mukavasti. Tyytyväinen olen myös siihen, etten lihonut! Helmikuun ensimmäisessä punnituksessa paino oli 80,3 kiloa ja viimeisessä 78,8 kiloa. Eli kun ottaa huomioon liikunnan vähenemisen ja karmeat syöpöttelyillat, niin tulos on enemmän kuin iloinen yllätys.

Ja mitä tulee hienoon punnerrushaasteeseeni, niin sain kuin sainkin 500 punnerrusta kasaan. Sen voin sanoa, että ilman tätä haastetta punnerrukset olisivat jääneet tekemättä. Olen kamalan laiska kaikissa mahdollisissa lihaskuntojutuissa, joten haaste toi tarvittavaa motivaatiota ja ryhtiä touhuun. Helmikuusta muodostui muutenkin yläkroppaa kehittävä kuukausi, sillä sauvakävely oli viime kuun ykköslajini. Alleista en ihan eroon päässyt, mutta ainakin oma silmä havaitsee pienoista kiinteytymistä ja lihaskasvua käsivarsissa. Yritän jatkossa pitää punnerrukset paremmin osana liikunta-arkeani, sillä niiden tekemiseen ei todellakaan mene päivässä kauaa aikaa (minuutti, kaksi?) ja kellepä eivät kauniimmat käsivarret kesään mennessä kelpaisi.

Tällä hetkellä heikoin kohtani on syöminen ja tarkemmin sanottuna herkut. Lipsun koko ajan enemmän ja enemmän päivittäisten herkkuhetkien maailmaan, ja sille on tehtävä loppu ennen kuin ihan oikeasti suistun takaisin aiempaan "suklaalevy päivässä" -maailmaani. Vielä toistaiseksi liikunta ja aineenvaihdunta ovat kompensoineet useita päiviäkin putkeen kestäneet herkuttelut, mutta hullu ja tyhmähän minä olisin, jos en pitäisi käytöstäni huolestuttavana. Onkin siis uuden haasteen aika!

Maaliskuussa aion syödä herkkuja korkeintaan kymmenenä päivänä. Luku saattaa kuulostaa jopa isolta, mutta maaliskuu on tunnetusti pitkä ja loputon. Kalenteristakin kun katsoo, niin maaliskuussa on käytännössä viisi viikkoa eli viikkoa kohden saisin puputtaa rakkaita suklaita ja jäätelöitäni kahdesti. Sitä tahtia olen laihdutustaipaleellani ennenkin harrastanut, joten haasteessa olisi siis kyse oikeastaan palaamisesta oppimaani strategiaan, joka ei tapa kehoani, mutta pitää laihduttajan oikukkaan mielen jonkinlaisessa tasapainossa.

Herkkuihin lukeutuvat jäätelö, suklaa, keksit, karkit, letut, pannukakku, leivokset, sipsit, pizza ja hampurilaiset. Poikkeuksena ovat jotkut Mynthonit sekä Eukalyptus Anis -karkit, joita syön korkeintaan pari päivässä nimenomaan karkkihimoa hillitäkseni. Muutoin yksittäinenkin suklaapatukka, keksi tai karkki lasketaan herkkupäiväksi. Tarkoitus on hillitä entistä mutta päätään nostavaa tapaani ostaa kauppareissun yhteydessä esimerkiksi suklaapatukka, "koska eihän yhdessä patukassa nyt niin paljon kaloreita ole ja olen muutenkin juuri tekemäisilläni nälkäkuolemaa".

Kenties näillä eväillä maaliskuusta 2011 tulee se kuukausi, jolloin saavutan normaalipainon, hui!

Tammikuun liikunnat on nyt liikuttu, ja teinkin niistä yhteenvedon. 200 kilometrin liikuntahaasteen suoritin menestyksekkäästi, sillä kaiken kaikkiaan kilometrejä kertyi 291,5! Sain melkein 300 kilometrin rajan rikki, mutta loppukuun polviongelmat ja yleinen laiskuus tekivät tehtävänsä kriittisellä hetkellä. Toisaalta tuo mainittu polven reistaaminen johtunee siitä, että yhdessä vaiheessa innostuin kilometrien haalimisesta vähän liikaa ja pistin ilmeisesti kehoni liian koville.

Liikunnat koostuivat kokonaisuudessaan seuraavasti:

- juoksu 122,8 km
- hiihto 103,2 km
- kävely 65,5 km
- ratsastus 6 h 10 min

Paino laski kuukauden aikana 81,6 kilosta (5.1.) 79,8 kiloon (26.1) eli aivan loistava tulos! Tosin katsotaan nyt sitten keskiviikkona, mistä lukemista helmikuussa startataan... lol.

Harmillista on se, että joudun nyt jonkin aikaa varomaan oikeaa polveani. Se ei varsinaisesti ole kiittänyt eilisen ja tämän päivän juoksulenkeistä, joten siirrän suosiolla 14 kilometrin hölkät ensi viikkoon, ja otan tämän viikon kevennetysti. Huomiseksi olen kaavaillut pitkästä aikaa sauvakävelyä, ja keskiviikkona menen miesystäväni kanssa kylpylään synttärieni kunniaksi. Aion lillua porealtaissa sydämeni kyllyydestä ja toivoa polven ihmeparantumista poreiden hellässä huomassa. Torstaina voisin taas käydä sauvakävelemässä ja perjantaina onkin sitten talli- ja kävelypäivä. Viikonloppuna ehkä kokeilen tunnin hölkkälenkkiä riippuen siitä, miltä polvi silloin tuntuu.

Olen viimeksi käynyt uimassa viime syyskuussa, jolloin painoin noin seitsemän kiloa enemmän kuin nyt. Sovitin tänä aamuna uikkareita keskiviikkoa varten, ja oli ihanaa huomata, miten tankini istuu ja sopii paljon paremmin päälleni kuin aiemmin! Vielä en siis rohkene lähteä uimaan bikineissä, mutta eiköhän sekin päivä vielä viimeistään kesällä koita. Otin pitkästä aikaa itsestäni edistymiskuvankin:

Kuvien välillä on siis 5 kuukautta ja 7 kiloa, ja on niissä huomattavissa sopivasti eroa (paitsi siivoustaidoissa). Vatsa ja käsivarret ainakin ovat kutistuneet. Kiehtova yksityiskohta vasemmassa kuvassa on se, että uima-asun alaosa on kokoa 46/48, hah. Läski on saattanut sulaa, mutta ei ainakaan ahterista.

Olen muuten huomannut, että laihtumisen myötä minun on ollut helpompi suhtautua ylipainooni ja XL-kokoiseen takalistooni huumorilla. Se helpottaa kummasti, kun oma ulkomuoto ei enää nosta kyyneleitä silmiin vaan sille voi välillä jopa hihitellä.

Joulukuu on nyt takana, joten on aika tehdä yhteenveto joulukuun liikunnoista:

- juoksu 91,1 km
- kävely 38,4 km
- sauvakävely 12,6 km
- hiihto 8,6 km
- ratsastus 4 h

Välillä minusta tuntui, että joulukuu meni kaikin puolin ihan läskiksi, mutta näköjään onnistuin pakkasista ja muista tekosyistä huolimatta liikkumaan varsin hyvin. Laskin huvikseni joulukuun kilometrit yhteen, ja niitä oli kaiken kaikkiaan 150,7 eli olen tainnut alimitoittaa tämän tammikuun liikuntahaasteeni aika tehokkaasti. Uskon nimittäin, että tulen tässä kuussa liikkumaan huomattavasti enemmän kuin joulukuussa. Joten lienee siis syytä lisätä haastetta: lähden kunnianhimoisesti tavoittelemaan 150 liikutun kilometrin sijasta 200 kilometriä! Katsotaan miten käy.

Mitä tulee menneen viikon liikuntoihin niin niitä kertyi todella hyvä määrä. Ruokavaliokin on ruvennut järkevöitymään ja pahimmat herkkuvieroitusoireet ovat nyt takanapäin. Olen päässyt eroon turvotuksista, ja keskiviikon läskipunnituksessa selviää lopullinen (karu?) totuus joulukuusta ja sen vaikutuksista vaa'an lukemiin.

Mutta näyttipä vaaka mitä tahansa, minulla on hyvä olo. Liikunta on tehnyt ihmeitä kropan ja mielen vireystasolle. Lisäksi liikunta ei tunnu enää miltään velvollisuudelta tai pakolta, vaan usein tulee se fiilis, että nyt tekee mieli lähteä pihalle liikkumaan omaksi ilokseen. Kävin tällä viikolla poikkeuksellisesti ratsastamassa kahtena päivänä, ja tänään sain autokyydin tallille molempiin suuntiin. Kotiin tultuani oli sitten olo, että voisin liikkua hieman lisää ja kävin sitten hölkkäämässä rauhallisen 7 kilometrin lenkin.

Tuntuu aika hurjalta katsella noita liikuntamääriä, sillä en voi uskoa, että minä olen niiden takana. Eikä minusta tunnu mitenkään, että olisin rättipoikki ja että tekisi mieli olla liikauttamatta eväänsä seuraavaan kahteen viikoon. Ei tunnu lainkaan oudolta käyttää kahta tuntia liikuntaan päivässä. Kukapa olisi uskonut... vähiten varmaan minä itse!