Kuukausi vaihtui rauhallisissa tunnelmissa eli en juhlinut vappua sen kummemmin. Vappu ei ole oikeastaan koskaan ollut minulle mikään erityinen juhlapäivä. Kouluaikana se oli tietysti kiva, jos se sattui arkipäivälle, niin sai ylimääräisen vapaan.
Tein yhteenvedon huhtikuun liikunnoista:
- juoksu 64,3 km
- kävely 38,2 km
- sauvakävely 7 km
- pyöräily 20 km
- ratsastus 6 h 15 min
- punnerrukset 180 kpl
Yhteensä kilometrejä kertyi 129,5 eli oli vähän nihkeä kuukausi pitkälti vatsataudin takia, joka pisti minut kanveesiin viikoksi. Painossakaan ei tapahtunut mitään merkittäviä muutoksia vaan lukemat ovat melko samat kuin maaliskuun lopussa.
Menneen viikon liikunnat:
Kuten näkyy, lenkkeily maistui. Kuntoni on nyt selkeästi nousukiidossa ja juoksuinto ja -motivaatio on korkealla. Tänään (tai no eilen) juoksin uuden ennätysmatkani eli 15,6 kilometriä! Olin alun perin katsonut kartasta 15 kilometrin lenkin, mutta vaikka minulla oli kartta mukanani lenkillä, onnistuin kääntymään kahdessa risteyksessä väärään suuntaan, mistä tuli sitten lisää tuo 600 metriä. Etukäteen jännitti ihan älyttömästi lähteä juoksemaan 15 kilometrin lenkkiä, mutta matka taittui itse asiassa yllättävän helposti ja voimiakin tuntui jäävän varastoon. Kun matkaa oli jäljellä noin puoli kilometriä, kasvoilleni nousi typerä hymy ja tuntui kuin pystyisin ihan mihin vain. Voi vitsi, juoksu on ihan oikeasti tehnyt minusta aivan uuden ihmisen.
Puolimaratoniin on aikaa neljä kuukautta, ja hyvältä näyttää. Tarkoitukseni on nyt toukokuussa juosta tuota 15 kilometrin lenkkiä, kesäkuussa 17 kilometrin, heinäkuussa 19 kilometrin ja elokuussa 21 kilometrin. Näin ollen olisin syyskuun alussa enemmän kuin valmis juoksemaan virallisen puolimaratonin. Tuntuu ihan mielettömältä: minä olen ihan kohta puolimaratonkunnossa! Hitto, kukapa olisi uskonut. Elo-syyskuun vaihteessa tulee kaiken lisäksi täyteen kaksi vuotta siitä kun aloitin juoksukoulun vaatimattomilla parin minuutin juoksupätkillä,
eli voisiko juoksutapahtuma sattua nostalgioinnin kannalta parempaan aikaan.
Voi kunpa voisin palata ajassa taaksepäin ja käydä sanomassa vuoden 2009 96-kiloiselle minälleni, että jumalauta nainen, sinä et tiedäkään, millaisia voimavaroja sisälläsi on. Toisaalta en tiedä, olisiko mikään pystynyt valmistamaan minua siihen, millaisen tunteiden ja ajatusten pyörremyrskyn tulisin kokemaan.
On niin hieno tunne rikkoa itselleen asettamia rajoja ja olla joka päivä ylpeä siitä mitä on.
(Kuvalähde)
Tein yhteenvedon huhtikuun liikunnoista:
- juoksu 64,3 km
- kävely 38,2 km
- sauvakävely 7 km
- pyöräily 20 km
- ratsastus 6 h 15 min
- punnerrukset 180 kpl
Yhteensä kilometrejä kertyi 129,5 eli oli vähän nihkeä kuukausi pitkälti vatsataudin takia, joka pisti minut kanveesiin viikoksi. Painossakaan ei tapahtunut mitään merkittäviä muutoksia vaan lukemat ovat melko samat kuin maaliskuun lopussa.
Menneen viikon liikunnat:
Kuten näkyy, lenkkeily maistui. Kuntoni on nyt selkeästi nousukiidossa ja juoksuinto ja -motivaatio on korkealla. Tänään (tai no eilen) juoksin uuden ennätysmatkani eli 15,6 kilometriä! Olin alun perin katsonut kartasta 15 kilometrin lenkin, mutta vaikka minulla oli kartta mukanani lenkillä, onnistuin kääntymään kahdessa risteyksessä väärään suuntaan, mistä tuli sitten lisää tuo 600 metriä. Etukäteen jännitti ihan älyttömästi lähteä juoksemaan 15 kilometrin lenkkiä, mutta matka taittui itse asiassa yllättävän helposti ja voimiakin tuntui jäävän varastoon. Kun matkaa oli jäljellä noin puoli kilometriä, kasvoilleni nousi typerä hymy ja tuntui kuin pystyisin ihan mihin vain. Voi vitsi, juoksu on ihan oikeasti tehnyt minusta aivan uuden ihmisen.
Puolimaratoniin on aikaa neljä kuukautta, ja hyvältä näyttää. Tarkoitukseni on nyt toukokuussa juosta tuota 15 kilometrin lenkkiä, kesäkuussa 17 kilometrin, heinäkuussa 19 kilometrin ja elokuussa 21 kilometrin. Näin ollen olisin syyskuun alussa enemmän kuin valmis juoksemaan virallisen puolimaratonin. Tuntuu ihan mielettömältä: minä olen ihan kohta puolimaratonkunnossa! Hitto, kukapa olisi uskonut. Elo-syyskuun vaihteessa tulee kaiken lisäksi täyteen kaksi vuotta siitä kun aloitin juoksukoulun vaatimattomilla parin minuutin juoksupätkillä,
eli voisiko juoksutapahtuma sattua nostalgioinnin kannalta parempaan aikaan.Voi kunpa voisin palata ajassa taaksepäin ja käydä sanomassa vuoden 2009 96-kiloiselle minälleni, että jumalauta nainen, sinä et tiedäkään, millaisia voimavaroja sisälläsi on. Toisaalta en tiedä, olisiko mikään pystynyt valmistamaan minua siihen, millaisen tunteiden ja ajatusten pyörremyrskyn tulisin kokemaan.
On niin hieno tunne rikkoa itselleen asettamia rajoja ja olla joka päivä ylpeä siitä mitä on.
(Kuvalähde)
Todella mukavaa luettavaa kun kuulee jonkun puhuvan itselleen niin nätisti ilman minkäänlaista mollaamista. :-) Täytyy jälleen sanoa, että olet tehnyt upeaa työtä. Tsemppiä juoksemisen kanssa!
VastaaPoistaMahtavaa! :)
VastaaPoistaHienoa! Juokseminen on ihanaa, silloin kun se sujuu :)
VastaaPoistaHienoa, ihan mahtava saavutus! Täällä kannustetaan mukana sinua kohti tuota puolimaratonia :)!
VastaaPoistaItse täällä haaveilen kovasti että joskus voisin juosta 10 kilometriä.. ehkä se vielä onnistuu, tammikuussa 30sek. teki tiukkaa, tällähetkellä 5-6min juoksua menee kevyesti.
Ihan mieletöntä, onnea hienosta suorituksesta ja paljon tsemppiä puolimaratonille. Itsellekin joskus (kauuuuuukaisessa tulevaisuudessa) haaveena. Minusta se kaikkein upen juttu juoksemisessa on juuri se kehityksen huomaaminen. Itse aloitin 400metrin juoksemisesta ja olin ihan täpinöissäni kun 1km meni :)
VastaaPoistaOnnittelut hienoista saavutuksistasi! :)
VastaaPoistaVaikka et voi palata ajassa taaksepäin, itseäsi tsemppaamaan, tsemppaat meitä muita, jotka ovat vielä ihan alussa laihdutuksen ja kunnon kohottamisen kanssa. Tai ainakin minua. Haaveilen juoksevani itsekin vuoden kuluttua, edes hiukan :)
Ihan loistavaa! Uskomatonta minkä matkan olet tullut juoksijana ja painon hallitsijana sekä ajattele miten tyytymättömyys on vaihtunut itsensä kunnioittamiseen ja rakastamiseen! Se on kaikkein suurin asia! Onnea, Ihana Q!
VastaaPoistaKupariperhonen: Huomasin että laihduttaminen ja elämä ylipäätänsä on paljon mielekkäämpää kun lakkaa sättimästä itseään ja alkaa kehumaan hyvien juttujen johdosta. :)
VastaaPoistaKati: Niin on! :)
Mussu: Juoksusta on tullut minulle se ykköslaji, joka pitää pinnalla ja josta saan suunnattomasti energiaa. Ei se aina helppoa ole, mutta loistolenkit kantavat pitkälle.
blueberry: Varmasti 10 km onnistuu sinulta jos se on onnistunut minultakin. Käyttämässäni Porin juoksukoulussa 10 km olisi pitänyt luonnistua 11 viikon jälkeen - minulla taisi mennä vuosi, että siihen pystyin, mutta harjoittelinkin ekan 5 viikon jälkeen omaa tahtia. :) Pääasia, ettei luovuta, sillä jonain päivänä se kymppi kyllä rikkoutuu.
Perhonen: Juoksu ja siinä edistyminen motivoi ihan älyttömästi! Ennen aina ihailin juoksijoita ja vaikkei menoni vieläkään kaikkein nopeita ole, niin nyt voin olla yksi juoksijoista muiden joukossa. Puolimaratonille lähden pää pystyssä ja maalissa hymyilen leveästi, vaikka näillä näkymin matkaan tulen käyttämään kolme tuntia. :)
Emmaliina: Se olisi aivan ihanaa, jos joku motivoituisi juoksusaavutuksistani ja/tai saisi voimia laihduttamiseen. Omakin matkani on vielä kesken, ja tiedän enemmän kuin hyvin, miten vaikeaa tämä välillä on kun jätskilaarit ja sohvat kutsuvat puoleensa. Mutta vaikea ei ole mahdottoman synonyymi ja sen voimin olen mennyt eteenpäin.
Kannustan sinua lämpimästi kokeilemaan juoksua. Itsekin aloitin nollakunnosta, mutta en ole koskaan katunut sitä, että puhisin ja puuskutin kirkuvanpunaisena ne kaikkein tuskallisimmant ekat harjoituskerrat läpi (ja varmaan vielä aika monta kuukautta senkin jälkeen :D).
TM: Paino pysyisi ehkä vähän paremmin hallinnassa, jos jätski ei maistuisi niin kauhean hyvin. :) Onneksi liikunta taitaa pitää painon tällä hetkellä aika hyvin paikoillaan, mutta voisihan tuo tuosta pikkuisen vielä pudotakin. Olen kuitenkin samaa mieltä, että pudotettuja kiloja tärkeämpää on muutos pääni sisällä.