Tammikuun liikunnat on nyt liikuttu, ja teinkin niistä yhteenvedon. 200 kilometrin liikuntahaasteen suoritin menestyksekkäästi, sillä kaiken kaikkiaan kilometrejä kertyi 291,5! Sain melkein 300 kilometrin rajan rikki, mutta loppukuun polviongelmat ja yleinen laiskuus tekivät tehtävänsä kriittisellä hetkellä. Toisaalta tuo mainittu polven reistaaminen johtunee siitä, että yhdessä vaiheessa innostuin kilometrien haalimisesta vähän liikaa ja pistin ilmeisesti kehoni liian koville.

Liikunnat koostuivat kokonaisuudessaan seuraavasti:

- juoksu 122,8 km
- hiihto 103,2 km
- kävely 65,5 km
- ratsastus 6 h 10 min

Paino laski kuukauden aikana 81,6 kilosta (5.1.) 79,8 kiloon (26.1) eli aivan loistava tulos! Tosin katsotaan nyt sitten keskiviikkona, mistä lukemista helmikuussa startataan... lol.

Harmillista on se, että joudun nyt jonkin aikaa varomaan oikeaa polveani. Se ei varsinaisesti ole kiittänyt eilisen ja tämän päivän juoksulenkeistä, joten siirrän suosiolla 14 kilometrin hölkät ensi viikkoon, ja otan tämän viikon kevennetysti. Huomiseksi olen kaavaillut pitkästä aikaa sauvakävelyä, ja keskiviikkona menen miesystäväni kanssa kylpylään synttärieni kunniaksi. Aion lillua porealtaissa sydämeni kyllyydestä ja toivoa polven ihmeparantumista poreiden hellässä huomassa. Torstaina voisin taas käydä sauvakävelemässä ja perjantaina onkin sitten talli- ja kävelypäivä. Viikonloppuna ehkä kokeilen tunnin hölkkälenkkiä riippuen siitä, miltä polvi silloin tuntuu.

Olen viimeksi käynyt uimassa viime syyskuussa, jolloin painoin noin seitsemän kiloa enemmän kuin nyt. Sovitin tänä aamuna uikkareita keskiviikkoa varten, ja oli ihanaa huomata, miten tankini istuu ja sopii paljon paremmin päälleni kuin aiemmin! Vielä en siis rohkene lähteä uimaan bikineissä, mutta eiköhän sekin päivä vielä viimeistään kesällä koita. Otin pitkästä aikaa itsestäni edistymiskuvankin:

Kuvien välillä on siis 5 kuukautta ja 7 kiloa, ja on niissä huomattavissa sopivasti eroa (paitsi siivoustaidoissa). Vatsa ja käsivarret ainakin ovat kutistuneet. Kiehtova yksityiskohta vasemmassa kuvassa on se, että uima-asun alaosa on kokoa 46/48, hah. Läski on saattanut sulaa, mutta ei ainakaan ahterista.

Olen muuten huomannut, että laihtumisen myötä minun on ollut helpompi suhtautua ylipainooni ja XL-kokoiseen takalistooni huumorilla. Se helpottaa kummasti, kun oma ulkomuoto ei enää nosta kyyneleitä silmiin vaan sille voi välillä jopa hihitellä.

En ehtinyt eilen muuta kuin päivittää vasempaan laitaan uuden painolukeman, joka siis todellakin on 79,8 kiloa! Voi taivas sentään, minä tein sen: onnistuin pudottamaan painoa viime viikosta 800 grammaa ja sain painoni 80 kilon alle. Eilen oli päivä, josta olin unelmoinut niin kauan ja jota en ollut oikeastaan uskonut koskaan enää näkeväni. Kuten aiemmin mainitsin minulla ei ole selkeää muistikuvaa, milloin painoni olisi viimeksi alkanut seiskalla. Tämän viikon tavoite on minulle aika ison pudotuksen jälkeen vakauttaa paino alle kahdeksankymmenen kilon ja siitä sitten vähitellen lähteä hinautumaan kohti painoindeksiä 25. Jonne muuten on matkaa enää 1,4 kiloa, aww!

Yksi juttu liikuntoihin liittyen. Aion helmikuussa ottaa viikko-ohjelmaani mukaan toisen vapaapäivän, joka sijoittuu luultavasti joko lauantaihin tai sunnuntaihin. Huomasin nimittäin alkuviikosta, että kehoni alkaa olla aika uupunut. Olen liikkunut tässä kuussa järjettömän isoja määriä verrattuna esimerkiksi joulukuun liikuntoihin, ja mennyt ainoastaan yhden vapaapäivän voimin. Lisäksi olen onnistunut saamaan oikean polveni jotenkin jännäksi, sillä maanantaista lähtien se ei ole oikein arvostanut kiertoliikkeitä ja on ollut muutenkin omituinen. Tunne on erilainen kuin juoksun aikoinaan aiheuttamat polvisäryt, ja luulenkin että nyt on kyse, öh, hieman alkeellisen hiihtotekniikan aiheuttamista ongelmista, sillä polven oireilu tuntuu erityisesti hiihtäessä. Ajattelin siis pitää ainakin tämän loppuviikon taukoa hiihdosta ja käydä sen sijaan enemmän juoksemassa. (Ah juoksu, tuo polville kaikkein armollisin liikuntamuoto.)

Minulla on muuten alustavasti mietittynä uusi haaste helmikuuksi. Aion elvyttää henkiin rakkaan punnerruksen, jota viime vuoden puolella harrastin milloin nyt sattui huvittamaan. Tavoite on saada vähän ryhtiä ja voimaa noihin allihenkareihin.

Viikon liikunnat menivät jälleen hyvin. Suklaanostolakkoni sen sijaan ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle, vaan söin perjantaina onnellisena parisensataa grammaa tätä ihmeainetta. Päätin, että hittojako jostain lakoista. Liikun tällä hetkellä todella paljon, joten uskallan syödäkin vähän vapaammin.

Minulla on elämäntilanteestani johtuen hyvin aikaa liikkua, ja olen tykästynyt hiihtoon jopa niin paljon, että se on syrjäyttänyt juoksulenkkejä. On vain jotenkin mukavaa hiihdellä omaan tahtiin. Tympii pelkkä sisällä öllöttäminen, ja tässä kuussa on ollut aivan loistavat ulkoiluilmat. Hyvät kelit näkyvät myös liikuntahaasteeni kilometrimäärissä. Keskellä joulukuun pakkasia suunnittelin, että 150 kilometriä kuukaudessa on hyvä tavoite, jos tammikuu on suurinpiirtein yhtä kylmä kuin joulukuu. No, kelit ovat olleet mahtavat, ja kilometrejä on kertynyt sen mukaisesti.

Jaksan edelleen ihmetellä lokakuun käännekohtaa tässä projektissani. Sen jälkeen kaikki on ollut jotenkin niin paljon helpompaa kuin aiemmin. 87 kilon rajapyykki on ollut kaikkein pahin koetinkivi. Palloilin puoli vuotta 87-90 kilon välillä, mutta kun lopulta keho suostui luovuttamaan ja pääsin pysyvästi 87 kilon alle, minulta on neljässä kuukaudessa lähtenyt 7 kiloa. Koko aiemman aikuisikäni ajan painoni on vaihdellut noin 87-93 kilon haarukassa, joten kaiketi kehoni piti kyseistä kilomäärää itselleen normaalina ja piti kiloista kiinni kuin henkensä kaupalla. On ihan käsittämättömän helpottavaa, kun tuo 87 kilon raja jää koko ajan kauemmas ja kauemmas.

Positiivinen olo!

Tänään oli tallipäivä, ja onnistuin jopa pysymään hevosen selässä kunnialla. Ratsastin lähes puolitoista tuntia, minkä lisäksi kävelin matkat sekä tallille että kotiin eli yhteensä 10 kilometriä. Entisessä elämässäni olisin ollut ihan poikki, mutta peruskuntoni on nykyään ihan toista luokkaa. On ihanaa huomata, miten jaksaa.

Pudonneiden kilojen ja kasvaneen kunnon myötä tuntuu kuin kehoni olisi vapaa. Keskivartalo tuntuu ihan erilaiselta, kun siinä ei joudu kannattelemaan ylimääräistä vararengasta. Olo on kevyt ja liikkuva, jalat ovat vahvat ja tuntuu kuin ne voisivat kuljettaa minut minne tahansa. Koko elämäni olen pitänyt kehoani lihavuuden kahleissa, ja tämä uusi vapaudentunne on ihan mieletön.

(kuvalähde)

Tänään rikoin muuten liikuntahaasteen 200 kilometrin rajan! Tammikuuta on jäljellä vielä kymmenen päivää, joten saa nähdä ehdinkö haalia kasaan vielä sadan kilometrin verran. 300 kilometrin saavutus olisi aika komea.

Kävin tänään hiihtämässä ja olipa mahtava keli! Optigrip-suksista on sanottu, että ne toimivat parhaiten nollakelin tuntumassa, ja voin kyllä allekirjoittaa kyseisen väitteen. Sukset luistivat eteenpäin kuin itsestään, mutta pito oli silti kohdillaan. Innostuin kiertämään 4,3 kilometrin reitin kolmesti ympäri eli yhteensä 12,9 kilometriä. Huh! Luistosta muuten kertoo jotain se, että hiihdin nuo kolme kiekkoa reilussa puolessatoista tunnissa, kun nihkeämmällä pakkaskelillä olen käyttänyt kahteen kierrokseen jopa 1 h 25 min. Vauhtia oli muuten välillä ilmeisesti vähän liikaakin, sillä mukkeloin yhdessä loivan alamäen tiukassa mutkassa. Olisin itse asiassa siirtynyt luisteluhiihtäjien väylälle ja mennyt mutkan auralla, mutta siinä oli juuri toinen hiihtäjä aivan takanani enkä viitsinyt koukata eteen, kun näytti siltä että hän oli ohittamassa minut. Loppujen lopuksi tämä hiihtäjä sitten pysähtyi siihen mutkaan juttelemaan jollekin kaverilleen, että ihan turhan takia uhrasin itseni!

Huomenna on tarkoitus taas käydä pitkä ja rauhallinen 11,4 kilometrin hölkkälenkki viime viikon malliin. Keskiviikkona on tiedossa vapaapäivä ja läskipunnitus, jolloin pääsen taas jännittämään, että tulikohan sitä suklaata sittenkin syötyä vähän liikaa... No, kokonaisuutena olen kuitenkin menossa täsmälleen oikeaan suuntaan, joten en jaksa huolehtia vaa'an lukemista turhia.

(kuvalähde)

Liikuntahaasteen kilometrit tuntuvat kertyvän hurjaa vauhtia. Mikäli tahtini jatkuu tällaisenaan koko loppukuun, taitaa tuo 200 kilometrin raja mennä rikki helposti ennen helmikuuta, sillä kymmenen päivän jälkeen kilometreistä on kasassa jo lähes puolet. Sinänsä tässä ei siis kauheesti ole enää haasteen makua, mutta toisaalta on hirmuisen motivoivaa päivittää tuohon sivupalkkiin koko ajan lisääntyviä kilometrejä. Tulee fiilis, että niitä on haalittava mahdollisimman paljon lisää. Eli loppujen lopuksi haaste pitää hyvin liikkeessä.

Joulukuu on nyt takana, joten on aika tehdä yhteenveto joulukuun liikunnoista:

- juoksu 91,1 km
- kävely 38,4 km
- sauvakävely 12,6 km
- hiihto 8,6 km
- ratsastus 4 h

Välillä minusta tuntui, että joulukuu meni kaikin puolin ihan läskiksi, mutta näköjään onnistuin pakkasista ja muista tekosyistä huolimatta liikkumaan varsin hyvin. Laskin huvikseni joulukuun kilometrit yhteen, ja niitä oli kaiken kaikkiaan 150,7 eli olen tainnut alimitoittaa tämän tammikuun liikuntahaasteeni aika tehokkaasti. Uskon nimittäin, että tulen tässä kuussa liikkumaan huomattavasti enemmän kuin joulukuussa. Joten lienee siis syytä lisätä haastetta: lähden kunnianhimoisesti tavoittelemaan 150 liikutun kilometrin sijasta 200 kilometriä! Katsotaan miten käy.

Mitä tulee menneen viikon liikuntoihin niin niitä kertyi todella hyvä määrä. Ruokavaliokin on ruvennut järkevöitymään ja pahimmat herkkuvieroitusoireet ovat nyt takanapäin. Olen päässyt eroon turvotuksista, ja keskiviikon läskipunnituksessa selviää lopullinen (karu?) totuus joulukuusta ja sen vaikutuksista vaa'an lukemiin.

Mutta näyttipä vaaka mitä tahansa, minulla on hyvä olo. Liikunta on tehnyt ihmeitä kropan ja mielen vireystasolle. Lisäksi liikunta ei tunnu enää miltään velvollisuudelta tai pakolta, vaan usein tulee se fiilis, että nyt tekee mieli lähteä pihalle liikkumaan omaksi ilokseen. Kävin tällä viikolla poikkeuksellisesti ratsastamassa kahtena päivänä, ja tänään sain autokyydin tallille molempiin suuntiin. Kotiin tultuani oli sitten olo, että voisin liikkua hieman lisää ja kävin sitten hölkkäämässä rauhallisen 7 kilometrin lenkin.

Tuntuu aika hurjalta katsella noita liikuntamääriä, sillä en voi uskoa, että minä olen niiden takana. Eikä minusta tunnu mitenkään, että olisin rättipoikki ja että tekisi mieli olla liikauttamatta eväänsä seuraavaan kahteen viikoon. Ei tunnu lainkaan oudolta käyttää kahta tuntia liikuntaan päivässä. Kukapa olisi uskonut... vähiten varmaan minä itse!

Vuosi vaihtuu ihan juuri ja tässä vaiheessa kai pitäisi tehdä kaikkia hienoja uudenvuodenlupauksia. Minulle tammikuun alkaminen merkitsee sitä, että pyrin suunnitelmallisempaan liikunta- ja ruokailurytmiin. Tämä joulukuun loppu on oikeastaan ollut vierottautumista suklaasta ja muusta joulunajan syömisestä eli toisin sanoen olen suklaankaipuussani kolunnut kaikki kaapit ja pakastimen tyhjiksi leivästä, karjalanpiirakoista, juustosta jne. Eli varsinaisesti en ole vielä päässyt kiinni ruokavalioon, joka edesauttaisi painon putoamista.

Tammikuun alkaessa luovun jälleen leivän mussuttamisesta, ja siirryn puuro- ja näkkärilinjalle. Huomasin sen erittäin toimivaksi strategiaksi loka- ja marraskuun aikana.

Aloitan myös puolimaratonin treenaamisen ja olenkin kaavaillut seuraavanlaista viikko-ohjelmaa liikunnoille:

maanantai: hiihto
tiistai: pitkä juoksulenkki (aina 5-10 minuuttia pidempi kuin edellisellä viikolla)
keskiviikko: vapaa + Aino Ihana Maitosuklaa -päivä
torstai: intervallijuoksulenkki
perjantai: kävely + ratsastus
lauantai: hiihto
sunnuntai: juoksulenkki omaan tahtiin

Ohjelma muokkautunee aina tilanteen ja säiden mukaan, mutta tämän rungon ympärillä pyrin pysymään. Tammikuussahan aion myös suorittaa itselleni asettaman liikuntahaasteen eli 150 kilometriä liikuntaa kuun aikana. Pään kasassa pitämiseen olen luonnollisesti varannut aikatauluun virallisen jäätelötonkkahetken! Muutoin aion pysytellä erossa karkista, suklaasta ja kekseistä.

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia, tavoitteeni oli saavuttaa painoindeksi 25 ennen kuin täytän 26 vuotta. Saavutan kyseisen iän 2.2. joten luultavasti en alkuperäiseen tavoitteeseeni pääse. Mutta ei se oikeastaan haittaa. Koen että olen saavuttanut menneen vuoden aikana paljon sellaista, jota en edes osannut odottaa. Moni niistä asioista on tärkeämpää kuin pienenevät kiloluvut, vaikka toki ne ovat ainakin osittain kytköksissä painon putoamiseen. Itsetuntoni ja itsearvostukseni ovat kohonneet. Näen nykyään itseni kauniina ja hyvänä ja tiedän, että unelmat ovat mahdollisia.

Tänään oli ihana sää, kun pakkanen hellitti hieman ja nousi 13 miinusasteeseen. Kävin hölkkäämässä saman reitin kuin eilenkin. Tiet olivat jonkin verran lumen peitossa, joten juokseminen oli normaalia raskaampaa, mutta hyvä fiilis lenkistä joka tapauksessa tuli. On muuten ihanaa huomata, miten en enää juokse laihtuakseni, vaan juoksen koska nautin juoksemisesta. I run because I can. Siitä tiedän, että hyvä tästä tulee.

Ihan hullua, miten pari juoksulenkkiä ovat palauttaneet uskoni ja motivaationi laihtumiseen. Ero jokusen päivän takaiseen mielialaani on käsittämätön. Eilen jopa innostuin selailemaan Elloksen alea ja nyt tein sen, mistä olen haaveillut jo pitkään eli tilasin bikinit! Tarkalleen ottaen tilasin kahdet, kun kerta halvalla sai.

Tarkoitus on saada paino ensin 78 kilon paremmalle puolelle ennen kuin sonnustaudun julkisesti yllä olevien kuvien mukaisiin uima-asuihin (tilasin luonnollisesti yhteensopivat alaosat), mutta olen ihan innoissani! Uskon, että ensi kesänä voin ensimmäisen kerran elämässäni jättää kokouikkarit ja tankinit kaappiin ja kävellä yleisellä uimarannalla ryhdikkäänä, pää pystyssä ja ylpeänä saavutuksistani ja kehostani.

Jotkut saattavat muistaa marraskuun juoksuhaasteeni, joka onnistui varsin hyvin. Olen pyöritellyt päässäni ajatusta tammikuun liikuntahaasteesta, jossa tarkoitukseni on liikkua kuukauden aikana yhteensä 150 kilometriä. En halua rajoittaa tammikuun haastetta pelkästään juoksuun, sillä sääolosuhteet voivat tähän aikaan vuodesta rajoittaa juoksulenkkien määrää ja pituutta. Sen sijaan 150 kilometrin kartuttamiseen käy esimerkiksi kävely, sauvakävely ja hiihto, joita näillä näkymin olen tammikuussa aikeissa harrastaa. Ratsastus jääköön haasteen ulkopuolelle, sillä siinä kilometrejä on vähän hankalampi mitata. Kaavailen kilometrimääräksi 150 kilometriä sen takia, että se on todella realistinen tavoite, sillä marraskuussa 125,9 juoksukilometrin lisäksi liikuin 45,2 kilometriä eli yhteensä kilometrejä karttui 171,1. Näin ollen 150 kilometrin pitäisi olla sopiva haaste. Tarkoitus tässä on lähinnä se, että saan kannustettua itseäni pysymään liikkeessä myös kylmällä säällä. Plussaa on tietysti se, jos joku muukin innostuu tarttumaan haasteeseen tai kehittämään omanlaisensa haasteen!