25

Mielessäni on pyörinyt jo pidemmän aikaa eräs haaste, jonka ajattelin toteuttaa kohta alkavassa marraskuussa. Aiemminhan minulla on ollut itse itselleni kehittämiä juoksuhaasteita, punnerrushaasteita, liikuntahaasteita ja herkkuhaasteita. Liikuntahaaste oli siitä vähän paska, että lietsoin itseni hirveään kilometrimaniaan ja rikoin polveni oikein kunnolla, ja herkkuhaaste oli muuten vain perseestä, hah.

Koska elämästä ei pidä tehdä liian helppoa, on herkkuhaasteen uuden tulemisen aika, ja tällä kertaa mennään kymmenen herkkupäivän sijaan pyöreällä nollalla. Herkkujen perään kiukutteleva mieleni on kaiken aikaa ollut Akilleen kantapääni, ja aivan liian monesti olen taipunut sen tahtoon. Marraskuussa haluan antaa mahdollisuuden keholleni nauttia olostaan ilman hillittömiä sokerirasvapaukkuja, joita tapaan aina ajoittain harrastaa. Tiedän, että tästä tulee vaikeaa. Luultavasti minun tekee mieli välillä tirauttaa pari kyyneltä. Haluan kuitenkin tehdä tämän kehoni takia, itseni takia, koska uskon, että hyvinvoivan kehoni kautta pystyn helpommin löytämään myös paremman henkisen olon ja sitä kautta kokonaisvaltaisen kehon ja mielen harmonian. Kyseessä ei siis niinkään ole taistelu herkkuja vastaan, vaan haluan lähteä tutkimusmatkalle minulle vieraaseen ja pelottavaan ympäristöön. Ilman herkkuja olo pakottaa minut tuskani ja pahan olon alkulähteille, missä joudun kohtaamaan negatiivisia tuntemuksia. Toivon, että kuukauden aikana opin itsestäni ja mieleni liikkeistä jotain uutta. Eikä se tietysti haittaa, jos painokin vähän laskisi. Mutta se ei nyt ole se pääsyy tähän haasteeseen.

Marraskuun haasteeni on antaa sekä keholleni että mielelleni mahdollisuus puhdistua ja löytää toisensa.