25

Viime viikolla pääsin usean viikon tauon jälkeen liikkumaan hieman monipuolisemmin, ja HeiaHeiakin näytti taas iloisen värikkäältä violettien sauvakävelyviikkojen jälkeen:

Hiippailin pari varovaista hölkkälenkkiä, minkä lisäksi uskaltauduin sunnuntaina hiihtoladulle. Jokin nimenomaan hiihdossa alun perin äimistytti polveni, joten hiihtolenkki jännitti vähäsen. Kieltämättä polvi ei tuntunut täysin normaalilta, mutta mitään ihmeellistä kipuilua tai pakotusta siihen ei lenkistä jäänyt. Ajattelin nyt rajoittaa hiihdon yhteen kertaan viikossa. Ja ylipäätänsä yritän pitää järjen päässäni ja mennä polven ehdoilla.

Juoksukunto muuten tuntuu olevan vähän ruosteessa tauon jälkeen. Kroppa oli noilla viime viikon 6 kilometrin lenkeillä tukkoisen ja tunkkaisen oloinen. Eilen uskaltauduin syksyn 8,4 kilometrin vakiolenkilleni, eikä siinäkään varsinaisesti tammikuista lentoa ollut. Suunnittelin siis puolimaratonharjoittelun jälleen uusiksi: tässä kuussa 13 km, huhtikuussa 15 km, toukokuussa 17 km, kesäkuussa 19 km ja heinäkuussa 21 km. Pyrin juoksemaan kunkin kuukauden kuningasmatkan noin kerran viikossa. Pitää nyt vain katsoa, miten tämä maaliskuu lähtee käyntiin, sillä tällä ensimmäisellä viikolla tuskin vielä 13 kilometrin lenkkiä teen.

Kuukausikin vaihtui, joten on helmikuun liikuntojen yhteenvedon vuoro:

- juoksu 20,4 km
- hiihto 8,6 km
- kävely 17,9 km
- sauvakävely 59,5 km
- ratsastus 2 h 20 min

Yhteensä kilometrejä kertyi 106,4. Polvivammailusta huolimatta onnistuin siis liikkumaan ihan mukavasti. Tyytyväinen olen myös siihen, etten lihonut! Helmikuun ensimmäisessä punnituksessa paino oli 80,3 kiloa ja viimeisessä 78,8 kiloa. Eli kun ottaa huomioon liikunnan vähenemisen ja karmeat syöpöttelyillat, niin tulos on enemmän kuin iloinen yllätys.

Ja mitä tulee hienoon punnerrushaasteeseeni, niin sain kuin sainkin 500 punnerrusta kasaan. Sen voin sanoa, että ilman tätä haastetta punnerrukset olisivat jääneet tekemättä. Olen kamalan laiska kaikissa mahdollisissa lihaskuntojutuissa, joten haaste toi tarvittavaa motivaatiota ja ryhtiä touhuun. Helmikuusta muodostui muutenkin yläkroppaa kehittävä kuukausi, sillä sauvakävely oli viime kuun ykköslajini. Alleista en ihan eroon päässyt, mutta ainakin oma silmä havaitsee pienoista kiinteytymistä ja lihaskasvua käsivarsissa. Yritän jatkossa pitää punnerrukset paremmin osana liikunta-arkeani, sillä niiden tekemiseen ei todellakaan mene päivässä kauaa aikaa (minuutti, kaksi?) ja kellepä eivät kauniimmat käsivarret kesään mennessä kelpaisi.

Tällä hetkellä heikoin kohtani on syöminen ja tarkemmin sanottuna herkut. Lipsun koko ajan enemmän ja enemmän päivittäisten herkkuhetkien maailmaan, ja sille on tehtävä loppu ennen kuin ihan oikeasti suistun takaisin aiempaan "suklaalevy päivässä" -maailmaani. Vielä toistaiseksi liikunta ja aineenvaihdunta ovat kompensoineet useita päiviäkin putkeen kestäneet herkuttelut, mutta hullu ja tyhmähän minä olisin, jos en pitäisi käytöstäni huolestuttavana. Onkin siis uuden haasteen aika!

Maaliskuussa aion syödä herkkuja korkeintaan kymmenenä päivänä. Luku saattaa kuulostaa jopa isolta, mutta maaliskuu on tunnetusti pitkä ja loputon. Kalenteristakin kun katsoo, niin maaliskuussa on käytännössä viisi viikkoa eli viikkoa kohden saisin puputtaa rakkaita suklaita ja jäätelöitäni kahdesti. Sitä tahtia olen laihdutustaipaleellani ennenkin harrastanut, joten haasteessa olisi siis kyse oikeastaan palaamisesta oppimaani strategiaan, joka ei tapa kehoani, mutta pitää laihduttajan oikukkaan mielen jonkinlaisessa tasapainossa.

Herkkuihin lukeutuvat jäätelö, suklaa, keksit, karkit, letut, pannukakku, leivokset, sipsit, pizza ja hampurilaiset. Poikkeuksena ovat jotkut Mynthonit sekä Eukalyptus Anis -karkit, joita syön korkeintaan pari päivässä nimenomaan karkkihimoa hillitäkseni. Muutoin yksittäinenkin suklaapatukka, keksi tai karkki lasketaan herkkupäiväksi. Tarkoitus on hillitä entistä mutta päätään nostavaa tapaani ostaa kauppareissun yhteydessä esimerkiksi suklaapatukka, "koska eihän yhdessä patukassa nyt niin paljon kaloreita ole ja olen muutenkin juuri tekemäisilläni nälkäkuolemaa".

Kenties näillä eväillä maaliskuusta 2011 tulee se kuukausi, jolloin saavutan normaalipainon, hui!