Päivä 1: Tietosi

- ikä: 26 vuotta

- pituus: 177 cm

- paino: 78,0 kg

- vyötärö: 76 cm

- lantio: 104 cm

- reisi: 64 cm

- paitakoko: 40

- housukoko: 44

- lähtöpaino: n. 96 kg

- tavoitepaino: 71,0 kg

---

Paino oli siis tämän päivän mittauksessa tasan 78 kiloa eli painoa on tullut puolitoista kiloa siitä, mitä olen alimmillani tämän projektin aikana painanut. Tietysti lihominen on aina tympeää, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten tärkeintä on nyt suunnata eteenpäin. Olen kahden vuoden aikana tehnyt useita mahalaskuja, mutta aina noussut takaisin jaloilleni ja jatkanut, ja niin aion tehdä nytkin.

Jotenkin jännällä tavalla tuntuu, että ihan kuin olisin saanut uuden alun. Viimeiset kuukaudet ovat olleet yhtä rämpimistä, enkä ole saanut sellaista kunnollista draivia päälle. Motivaatio on ollut jossain suossa eikä keskittymiskykyni ole riittänyt herkuttelun hallitsemiseen. Nyt olo on jotenkin vapautunut. Omituista, että tällaisen tunteen saavuttamiseen piti ottaa kilollisesti takapakkia, mutta henkisesti tuntuu kuin olisin edistynyt.

Minulla on luultavasti ollut paineita onnistumisen suhteen, sillä moni on sanonut ihailevansa saavutuksiani (normaalipainoon pääsy ja puolimaratonin juoksu). On tietysti ihanaa, että ihmiset saavat inspiraatiota blogistani ja minusta on aivan uskomattoman hienoa kuulla, jos joku on saanut minulta lisäpotkua omaan projektiinsa. Epäonnistumisen pelko on kuitenkin kasvanut, kun minusta on alkanut tuntua, että minun pitäisi olla jonkinlainen esimerkki. Kamppailen yhä edelleen samojen ongelmien kanssa kuin merkittävästi ylipainoisena, ja tämän puolentoista kilon lihomisen myötä tuntuu kuin olisin vapautunut itselleni asettamista täydellisyyden kahleista. Mokasin, mutta maailma ei kaatunut. En ollutkaan täydellinen, mutta miten järjettömän hyvältä epätäydellisyys voikaan tuntua. Minun ei tarvitse pystyä kaikkeen ja olla teräsnainen.

Kuinka kummallinen ihmismieli voikaan olla, sillä nyt laihduttaminen maistuu taas huomattavasti paremmalta. Ja näin sen pitääkin mennä. Jos homma on pelkkää väkisin vääntämistä, niin ei siitä tule kuin itku. Kun saavuttaa rauhan sisimpänsä kanssa ja nauttii ympäröivästä hetkestä, asiat kääntyvät aina parhain päin.

Sain tänään päätökseen 100 punneruksen kolmannen viikon uusintakierroksen (seuraan siis edelleen keskimmäistä saraketta kevennetyin punnerruksin), ja nyt on hyvä fiilis! Kannatti uusia tuo viikko, sillä harjoitukset menivät nyt helpommin tuntuisesti kuin ekalla kerralla, ja on positiivinen olo neljännen viikon suhteen.

Pakko muuten sanoa, että punnertamiset alkavat vähitellen näkyä kropassakin. Haba on niin sanotusti kasvanut. Sen lisäksi yläkroppa on muutenkin kiinteytynyt, minkä huomaa esimerkiksi löllyköistä, jotka muodostuvat rintaliivien kohdalle kainaloihin. Siis sellaiset liivien yläreunan yli tursuavat ulokkeet, nam. No joka tapauksessa ne ovat kadonneet punnertamisen myötä. Siis kääk! Lisäksi olen jo pitkään käyttänyt 85B-kokoisia rintsikoita (joskus lihavampana käytin myös 90B), mutta kun tänään mittasin rinnanympäryksen rintojen alta, se oli 82 senttimetriä. Eli taitaa olla, että tavoitepainoon päästyäni joudun päivittämään rintsikkaosastoni 80B-kokoisilla liiveillä. Alliensuojelijoille sen sijaan tiedoksi, että allini voivat edelleen hyvin ja paksusti.

Näkyvät muutokset kannustavat jatkamaan punnertamista. Koko tuo 100 punneruksen touhu on välillä nimittäin tuntunut ihan saatanalliselta touhulta, ja välillä olen ihan tosissani joutunut pakottamaan itseni punnerrusten pariin. Mutta nyt on sellainen olo, että jees, täältä tullaan!

Viime keskiviikkona asettamani painotavoitteet tälle viikolle toteutuivat erinomaisesti: uusi painoni on 77,7 kg ja painoindeksi 24,8. Huippua! Laskua viime viikosta on siis 300 grammaa, eli ei tämä minun painon pudottamiseni ole ainakaan kiihtynyt näin normaalipainon sisällä. Ei sillä, olen tosi tyytyväinen tulokseen ja tahti kelpaa minulle vallan mainiosti.

Otin pitkästä aikaa uudet mitat vyötäröltä ja lantiolta ja ne olivat 76 ja 104 cm. Edelliset mitat ovat näköjään joulukuulta, jolloin ne olivat 77 ja 107 cm. Haa, ahterini on siis pienentynyt! Housujen näkökulmasta vyötärö on edelleen kaksi kokoa lantiota pienempi, mutta näiden mittausten (ja peilin) perusteella voisin vetää sen johtopäätöksen, että vyötärö on luovuttanut omat rasvansa ja nyt on siirrytty taistelemaan lantion, pepun ja reisien sitkeämpää rasvavarastoa vastaan. Tykkään tosi paljon naisellisesta vartalostani, jossa vyötärö erottuu nykyään edukseen, mutta housukoko 42 on edelleen tähtäimessä. En kuitenkaan ota asiasta sen ihmeempää stressiä, sillä eivätköhän ne ylimääräiset sentit ja kilot karise ajan myötä varsinkin puolimaratonharjoittelun myötä.

Uusi painoni on 82,1 kg, mikä tarkoittaa 700 grammaa vähemmän kuin viime viikolla. Mahtavaa! Olen myös ohittanut yhden tärkeän etapin:

Etana on siis edennyt kymmenen pudotetun kilon rajapyykin ohi! Ja vau, jäljellä on enää 3,7 kiloa.

Otin äsken uudet mitat vyötäröltä ja lantiolta, ja lukemat olivat 77 ja 107 cm. Reilun kuukauden takaisiin lukemiin verrattuna molemmista mitoista on huvennut 3 senttiä. Minä ihan oikeasti pienenen.

Vaaka näytti tänään lukemaa 85,7 kilogrammaa eli lisäystä viime viikkoon tuli ihan hirveän karmeat 200 grammaa. Tietysti olisi ollut mukava menettää nuo kaksisataa grammaa, mutta oikeastaan olen tosi tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni. Tämä on jo toinen viikko peräkkäin, kun olen 85,x-lukujen puolella ja se on mahtavaa. Mahtavaa on myös se, että mittasin äsken vyötäröni ja lantioni ympäryksen, ja uudet mitat ovat 80 ja 110 cm. Muutosta alkukuun mittoihin siis molemmissa kaksi senttiä. Vähän harmittaa, etten ole aiemmin turvautunut mittanauhaan, vaikka moni sitä suositteleekin, sillä vähenevät sentit jos mitkä todistavat, että keho oikeasti muuttuu vaikka vaaka junnaisikin vastaan.

Ai niin! Ja jumalauta sentään, pungin äsken itseni niihin Elloksen koon 44 farkkuihin ja sain huikean vatsan sisäänvedon jälkeen napin ja vetoketjun kiinni. Ja ei, housuja ei todellakaan voi vielä käyttää, mutta edistystä tämäkin, heh.

Tregginsit saivat minut pohtimaan housujen syvintä olemusta hieman lisää.

Olen ennenkin valittanut blogissani housujen ostamisen vaikeutta. Syy siihen on nyt melko selkeä, sillä otin äsken mittanauhalla mitat lantiostani ja vyötäröstäni: vyötäröllä oli mittaa 82 cm ja lantiolla 112 cm. Kaipa siinä ongelmia syntyy, jos vyötärö on kokoa 42, mutta lantio kokoa 46. Vartaloni on melko puhdas päärynä, vaikka harteikas olenkin. Käytän nykyään jopa 38/40-kokoisia paitoja, jotka oikeasti näyttävät hyviltä eivätkä siltä, että saumat ratkeavat liitoksistaan ihan justiinsa. (Toisaalta kaapistani löytyy myös XL-kokoisia paitoja, jotka ovat varsin passelin kokoisia.)

No, on kai ajateltava tätä asiaa positiivisesti siltä kannalta, että perselihavana vältän sentään pahimmat vyötärölihavuuden mukanaan tuomat terveysriskit. Jee!