25

Päivä 1: Tietosi

- ikä: 26 vuotta

- pituus: 177 cm

- paino: 78,0 kg

- vyötärö: 76 cm

- lantio: 104 cm

- reisi: 64 cm

- paitakoko: 40

- housukoko: 44

- lähtöpaino: n. 96 kg

- tavoitepaino: 71,0 kg

---

Paino oli siis tämän päivän mittauksessa tasan 78 kiloa eli painoa on tullut puolitoista kiloa siitä, mitä olen alimmillani tämän projektin aikana painanut. Tietysti lihominen on aina tympeää, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten tärkeintä on nyt suunnata eteenpäin. Olen kahden vuoden aikana tehnyt useita mahalaskuja, mutta aina noussut takaisin jaloilleni ja jatkanut, ja niin aion tehdä nytkin.

Jotenkin jännällä tavalla tuntuu, että ihan kuin olisin saanut uuden alun. Viimeiset kuukaudet ovat olleet yhtä rämpimistä, enkä ole saanut sellaista kunnollista draivia päälle. Motivaatio on ollut jossain suossa eikä keskittymiskykyni ole riittänyt herkuttelun hallitsemiseen. Nyt olo on jotenkin vapautunut. Omituista, että tällaisen tunteen saavuttamiseen piti ottaa kilollisesti takapakkia, mutta henkisesti tuntuu kuin olisin edistynyt.

Minulla on luultavasti ollut paineita onnistumisen suhteen, sillä moni on sanonut ihailevansa saavutuksiani (normaalipainoon pääsy ja puolimaratonin juoksu). On tietysti ihanaa, että ihmiset saavat inspiraatiota blogistani ja minusta on aivan uskomattoman hienoa kuulla, jos joku on saanut minulta lisäpotkua omaan projektiinsa. Epäonnistumisen pelko on kuitenkin kasvanut, kun minusta on alkanut tuntua, että minun pitäisi olla jonkinlainen esimerkki. Kamppailen yhä edelleen samojen ongelmien kanssa kuin merkittävästi ylipainoisena, ja tämän puolentoista kilon lihomisen myötä tuntuu kuin olisin vapautunut itselleni asettamista täydellisyyden kahleista. Mokasin, mutta maailma ei kaatunut. En ollutkaan täydellinen, mutta miten järjettömän hyvältä epätäydellisyys voikaan tuntua. Minun ei tarvitse pystyä kaikkeen ja olla teräsnainen.

Kuinka kummallinen ihmismieli voikaan olla, sillä nyt laihduttaminen maistuu taas huomattavasti paremmalta. Ja näin sen pitääkin mennä. Jos homma on pelkkää väkisin vääntämistä, niin ei siitä tule kuin itku. Kun saavuttaa rauhan sisimpänsä kanssa ja nauttii ympäröivästä hetkestä, asiat kääntyvät aina parhain päin.