Että osaakin olla vaikeaa omaksua uusi punnerrustekniikka. Sain eilen 100 punnerruksen lähtötestissä kaksikymmentäviisi punnerrusta, mutta sitten rupesi epäilyttämään, olinko tehnyt niitä sittenkään puhtaasti. Aiemmin tänään testailin uutta tekniikka ja tarkkailin kehon asentoa, ja niin se vain on, että persaus meinaa väkisin kohota punnerruksen yläasentoon noustessa. Pitää varmaan tehdä tuo lähtötesti lähipäivinä uudestaan, ja sitten en kyllä hyväksy ainuttakaan epäpuhtaasti tehtyä punnerrusta. Pakko sanoa, että tämä uusi punnerrustapa on ihan järkyttävän paljon raskaampi entiseen verrattuna. Käsien varaan tulee huomattavasti enemmän painoa. No, ei se haba kasva, ellei siltä vaadi!
---
Alan muuten vähitellen lisätä taas juoksun määrää, sillä puolimaratonin jälkeen oikea polvi on ollut suorastaan erinomaisessa kunnossa kesään verrattuna. Pyrin nostamaan viikottaiset juoksut takaisin noin 25-30 kilometrin paikkeille. Saa nähdä, miten viikon seitsemän päivää riittävät, sillä yksi päivä on varattu ratsastukselle, toinen itsepuolustuskurssille (jota ei kylläkään ole tällä viikolla) ja lepopäiviä pyrin pitämään yhdestä kahteen. Näin ollen kävelylenkit siirtyisivät syrjään juoksun tieltä, mutta pitää katsoa, mitä mieltä polvi on moisesta.
Siinä missä polvi on ollut viime aikoina ok, selkäni on jossain ihme lukossa. Kipupiste on tarkalleen ottaen vasemmalla alhaalla, enkä oikein tiedä, onko kireys lihaksessa vai hermossa vai jossain ihan muualla. Olen pyrkinyt venyttelemään ja eilen yritin laukaista kivun lihasrelaksanteilla, mutta ei auttanut. Seuraavaksi voisin kokeilla nappailla parin päivän ajan buranaa, josko kyse olisi jostain tulehduksesta. Ja ehkäpä työasentoihin ja sohvalla röhnöttämisen aiheuttamaan huonoon ryhtiin voisi myös kiinnittää huomiota... Iskiaskivut ja välilevynpullistuman kokeneena nämä selkäjutut ovat aina vähän pelottavia.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti