Maaliskuu alkaa olla pulkassa, ja on siis perinteikkään kuukausiyhteenvedon aika.

Tässä kuussa haasteeni oli herkutella korkeintaan kymmenenä päivänä, ja yllättäen ne kaikki kymmenen päivää tuli käytettyä, heh. Omalla tavallaan herkkuhaasteesta oli hyötyä, koska pääsin irrottautumaan jokapäiväisestä herkuttelusta, joka helmikuun aikana alkoi taas hivuttautua takaisin arkeeni. Mutta toisaalta hamstrasin osaan noista kymmenestä herkkupäivästä enemmän herkkuja kuin olisin haasteettomana kuukautena tehnyt. Esimerkiksi eilen viikon virallisena Aino Ihana Maitosuklaa -päivänä mussutin lisäksi 150 grammaa irtokarkkeja (joista suurin osa suklaata), koska oli fiilis, että sai syödä oikein luvan kanssa. Eli herkkuhaaste antoi tilaa porsaanrei'ille ja niitä minä kyllä tehokkaasti käytinkin. Kaiken kaikkiaan herkkuhaaste oli kuitenkin toimiva ja auttoi minua.

Liikkumaan pääsin tehokkaammin kuin helmikuussa, mikä oli ihanaa. Oikea polvi juilii ajoittain, mutta vaikuttaa kestävän suht hyvin kunhan muistan pitää vapaapäiviä liikunnasta ja korvata osan hölkkälenkeistä kävelylenkeillä. Uudet lenkkarit luultavasti ja toivottavasti auttavat asiaa entisestään. Kuun liikunnat näyttävät tältä:

- juoksu 88,9 km
- kävely 57 km
- sauvakävely 38,4 km
- ratsastus 4 h 45 min

Yhteensä kilometrejä kertyi 184,3, mikä on hyvä tulos. Olen laskeskellut, että 150-200 kuukausikilometriä on minulle sopiva määrä. Tammikuussa liikuin 291,5 kilometriä, mikä johti kropan väsymiseen ja polven kipeytymiseen. Nyt olo on hyvä ja voimakas, ja huhtikuu mennään läpi samoin eväin.

Olen myös ruvennut merkkaamaan punnerrukset ylös kalenteriini, ja niitä kertyi tässä kuussa yhteessä 350 kappaletta, jei. Punnersin keskimäärin kolmena tai neljänä kertana viikossa 30 punnerrusta kerrallaan. Helmikuun punnerrushaasteesta oli siis pitkäaikaisempaakin hyötyä, sillä olen tykästynyt punnertamiseen ja ehdottomasti aion pitää sen jatkossakin mukana ohjelmistossa. Käsivarteni ovat parin kuukauden aikana kiinteytyneet ja kaventuneet kivasti.

Painon saralla maaliskuuhun mahtui kaksi huippuhetkeä: 23.3. painoindeksin 25,0 ja 30.3. normaalipainon saavuttaminen.

Ei siis lainkaan hullumpi kuukausi! Tästä on loistava jatkaa kohti kesää.

P.S. Muistakaa muuten Likkojen Lenkki 21.5. Tampereella. Tällä hetkellä minä ja Kati olemme osallistumassa lenkille, ja mukaan todellakin mahtuu lisää porukkaa! Tarkoitus on kiertää kävellen 7,5 kilometrin reitti näteissä Pyynikin maisemissa, ja illemmalla sitten mahdollisesti käydä syömässä jossain kivassa ravintolassa ja/tai nauttimassa lasillinen juomaa baarissa. Ihan kaikki ovat tervetulleita mukaan! Eikä haittaa vaikka joku tulisi kauempaakin, sillä voin tarjoita yöpymispaikan.

Yritän nyt tosiaan varoa tuota polveani, joten kävin tänään vain sauvakävelemässä. Juolahti sitten mieleen, että vaikken tällä hetkellä pysty noudattamaan puolimaratonaikatauluani alkuperäisen suunnitelman mukaan, niin ainahan minä voin kävellä pitkää matkaa!

En ole ikinä innostunut pitkistä kävelylenkeistä, koska niillähän vähintään tylsistyy kuoliaaksi. Päätin kuitenkin heittää ennakkoluulot sikseen, ja kävin sauvakävelemässä 12,4 kilometrin lenkin. Aikaa meni reilut kaksi tuntia, ja yllättäen olikin ihan kivaa. Toisaalta tiet olivat kammottavan liukkaat ja kivikovan jääkerroksen peitossa, etten välillä saanut sauvoilla (enkä sen puoleen kyllä lenkkareillakaan) minkäänlaista pitoa alustasta, joten sauvoista saatu teho jäi vähän puolitiehen. Välillä sitten olikin ihan puhtaita asfalttipätkiä, joilla sauvoja ei voinut käyttää lainkaan. Mietin, että olisikohan loppujen lopuksi ollut enemmän hyötyä, jos olisin laittanut kärkiin asfalttitassut. Onneksi tiessä oli välillä kuitenkin pehmeämpiäkin kohtia, jolloin sauvoilla sai kunnon pidon ja yläkroppa hyvää treeniä.

Ai niin! Helmikuun punnerrushaasteen jälkeen olen punnertanut jo kahtena päivänä. Eli hyvällä lykyllä ja pienellä itseni perseelle potkimisella saan pidettyä punnertamisen jatkossakin mukana kuvioissa. Alku on ainakin lupaava.

Viikon liikuntayhteenveto näyttää tältä:


Kävelyvoittoinen viikko takana, mutta ihan jees joka tapauksessa. Sain mallikelpoisesti pidettyä kaksi vapaapäivääkin. Perjantaina sattui kiva tapaus, kun olin kävelemässä tallilta kotiin. Pääsin nimittäin parin kilometrin matkan ihka oikean reen kyydissä. Hevonen sai hyvää vetotreeniä, kun kyydissä olikin yhtäkkiä yksi ihminen lisää.

Viime viikolla pääsin usean viikon tauon jälkeen liikkumaan hieman monipuolisemmin, ja HeiaHeiakin näytti taas iloisen värikkäältä violettien sauvakävelyviikkojen jälkeen:

Hiippailin pari varovaista hölkkälenkkiä, minkä lisäksi uskaltauduin sunnuntaina hiihtoladulle. Jokin nimenomaan hiihdossa alun perin äimistytti polveni, joten hiihtolenkki jännitti vähäsen. Kieltämättä polvi ei tuntunut täysin normaalilta, mutta mitään ihmeellistä kipuilua tai pakotusta siihen ei lenkistä jäänyt. Ajattelin nyt rajoittaa hiihdon yhteen kertaan viikossa. Ja ylipäätänsä yritän pitää järjen päässäni ja mennä polven ehdoilla.

Juoksukunto muuten tuntuu olevan vähän ruosteessa tauon jälkeen. Kroppa oli noilla viime viikon 6 kilometrin lenkeillä tukkoisen ja tunkkaisen oloinen. Eilen uskaltauduin syksyn 8,4 kilometrin vakiolenkilleni, eikä siinäkään varsinaisesti tammikuista lentoa ollut. Suunnittelin siis puolimaratonharjoittelun jälleen uusiksi: tässä kuussa 13 km, huhtikuussa 15 km, toukokuussa 17 km, kesäkuussa 19 km ja heinäkuussa 21 km. Pyrin juoksemaan kunkin kuukauden kuningasmatkan noin kerran viikossa. Pitää nyt vain katsoa, miten tämä maaliskuu lähtee käyntiin, sillä tällä ensimmäisellä viikolla tuskin vielä 13 kilometrin lenkkiä teen.

Kuukausikin vaihtui, joten on helmikuun liikuntojen yhteenvedon vuoro:

- juoksu 20,4 km
- hiihto 8,6 km
- kävely 17,9 km
- sauvakävely 59,5 km
- ratsastus 2 h 20 min

Yhteensä kilometrejä kertyi 106,4. Polvivammailusta huolimatta onnistuin siis liikkumaan ihan mukavasti. Tyytyväinen olen myös siihen, etten lihonut! Helmikuun ensimmäisessä punnituksessa paino oli 80,3 kiloa ja viimeisessä 78,8 kiloa. Eli kun ottaa huomioon liikunnan vähenemisen ja karmeat syöpöttelyillat, niin tulos on enemmän kuin iloinen yllätys.

Ja mitä tulee hienoon punnerrushaasteeseeni, niin sain kuin sainkin 500 punnerrusta kasaan. Sen voin sanoa, että ilman tätä haastetta punnerrukset olisivat jääneet tekemättä. Olen kamalan laiska kaikissa mahdollisissa lihaskuntojutuissa, joten haaste toi tarvittavaa motivaatiota ja ryhtiä touhuun. Helmikuusta muodostui muutenkin yläkroppaa kehittävä kuukausi, sillä sauvakävely oli viime kuun ykköslajini. Alleista en ihan eroon päässyt, mutta ainakin oma silmä havaitsee pienoista kiinteytymistä ja lihaskasvua käsivarsissa. Yritän jatkossa pitää punnerrukset paremmin osana liikunta-arkeani, sillä niiden tekemiseen ei todellakaan mene päivässä kauaa aikaa (minuutti, kaksi?) ja kellepä eivät kauniimmat käsivarret kesään mennessä kelpaisi.

Tällä hetkellä heikoin kohtani on syöminen ja tarkemmin sanottuna herkut. Lipsun koko ajan enemmän ja enemmän päivittäisten herkkuhetkien maailmaan, ja sille on tehtävä loppu ennen kuin ihan oikeasti suistun takaisin aiempaan "suklaalevy päivässä" -maailmaani. Vielä toistaiseksi liikunta ja aineenvaihdunta ovat kompensoineet useita päiviäkin putkeen kestäneet herkuttelut, mutta hullu ja tyhmähän minä olisin, jos en pitäisi käytöstäni huolestuttavana. Onkin siis uuden haasteen aika!

Maaliskuussa aion syödä herkkuja korkeintaan kymmenenä päivänä. Luku saattaa kuulostaa jopa isolta, mutta maaliskuu on tunnetusti pitkä ja loputon. Kalenteristakin kun katsoo, niin maaliskuussa on käytännössä viisi viikkoa eli viikkoa kohden saisin puputtaa rakkaita suklaita ja jäätelöitäni kahdesti. Sitä tahtia olen laihdutustaipaleellani ennenkin harrastanut, joten haasteessa olisi siis kyse oikeastaan palaamisesta oppimaani strategiaan, joka ei tapa kehoani, mutta pitää laihduttajan oikukkaan mielen jonkinlaisessa tasapainossa.

Herkkuihin lukeutuvat jäätelö, suklaa, keksit, karkit, letut, pannukakku, leivokset, sipsit, pizza ja hampurilaiset. Poikkeuksena ovat jotkut Mynthonit sekä Eukalyptus Anis -karkit, joita syön korkeintaan pari päivässä nimenomaan karkkihimoa hillitäkseni. Muutoin yksittäinenkin suklaapatukka, keksi tai karkki lasketaan herkkupäiväksi. Tarkoitus on hillitä entistä mutta päätään nostavaa tapaani ostaa kauppareissun yhteydessä esimerkiksi suklaapatukka, "koska eihän yhdessä patukassa nyt niin paljon kaloreita ole ja olen muutenkin juuri tekemäisilläni nälkäkuolemaa".

Kenties näillä eväillä maaliskuusta 2011 tulee se kuukausi, jolloin saavutan normaalipainon, hui!

Olen parin viikon ajan surfannut netissä varmaan kaikilla mahdollisilla polviaiheisilla sivustoilla, ja luulen että olen löytänyt, mikä oikeaa polveani vaivaa.

Ilmiön nimi on kondromalasia, joka tarkoittaa "polvilumpion sisäpinnan rustonpehmenemisestä syntyvää oireistoa". Kondromalasiassa "polvilumpion sisempi rustopinta hankaa reisiluun etuosan uraan, mikä aiheuttaa pehmeällä rustopinnalla rutinaa ja samalla kivun tuntemusta". Oireita ovat esimerkiksi rasituskipu sekä paineentunne polvilumpion seudulla. (Lähde)

Toisen lähteen mukaan kondromalasia "aiheuttaa rutinaa ja kipua varsinkin portaissa (alaspäin meno yleensä kivuliaampaa)."

Oireet ja niiden syntyminen vaikuttavat todella tutuilta! Normaalitilassakin oikea polveni rutisee ajoittain, ja siihen tulee usein tuo paineentunne, joka helpottaa kun taivutan polvea ja naksautan sen. Toisekseen kivut alkoivat kun liikuin tammikuussa aiempaan verrattuna melkoisia kilometrimääriä. Nyt kipukautena nimenomaan tuo portaiden kulkeminen alaspäin on ollut ikäväntuntuista, mutta onneksi sekin on helpottanut lähes normaaliksi.

Muutamalla "kysy asiantuntijalta" -tyyppisellä palstalla kondromalasiasta potevat ovat kyselleet hoidosta, ja aluksi suositellaan ihan vain parin viikon lepoa ja tarvittaessa kipulääkitystä. Leikkaushoitoa ei joko nähdä hyödyllisenä ja vaihtoehtona ainoastaan vaivan pitkittyessä. Eniten ilahdutti, että juoksuharrastukseen viitattiin pelkästään kannattavana, koska se kehittää reisilihaksia, jotka hyväkuntoisina vähentävät polven rasitusta. (Lähteet: Poliklinikka sekä ehdoton suosikkini Bees&Honey.)

Kannustavaa oli myös, että kondromalasiaa kuvattiin nuorten naisten tai alle 30-vuotiaiden vaivana, joka helpottaa iän myötä.

Olen nyt ottanut rennosti parisen viikkoa (oli kaiketi tarkoitus ottaa rennosti liikunnan saralla, mutta jotenkin se rentous on ulottunut myös syömispuolelle...) ja polvi alkaa olla aika lailla normaali. Jopa rappusten kulkeminen alas luonnistuu ilman kummempaa linkkaamista. Olen käyttänyt polvitukea sauvakävelylenkeillä, ja jatkan samalla tavalla varmaan vielä nyt alkavan viikon. Luvassa on melko kylmää säätä, joten siirrän juoksulenkit jonnekin vähän leudoimmille keleille, ja keskityn sauvakävelyyn. Haluan nyt hoitaa tuon polven perusteellisesti kuntoon, minkä lisäksi haluan myös armahtaa hengitysteitäni, sillä ei pakkasella juokseminen niille varsinaisesti hyvää tee. Yleensä olen pakkashölkkien (eli kun pakkasta on ollut 15-20 astetta) jälkeen köhinyt iltaisin.

Puolimaratonharjoittelu on siis toistaiseksi jäissä, mutta toisaalta minulla on hyvin varaa tähän kuukauden viivytykseen. Alkuperäisen suunnitelman mukaanhan minun oli tarkoitus juosta 21 kilometriä toukokuussa, vaikka itse juoksutapahtuma onkin vasta syyskuussa. Eli sinänsä tilanne on hyvä, että voin antaa polven rauhassa toipua ilman että tarvitsee stressata aikatauluista.

Mitä tulee menneen viikon liikuntoihin niin ne näyttivät tältä:


Joku omituinen vapaapäivätrilogia on näköjään eksynyt keskelle viikkoa... No, jos sitä tällä viikolla yrittäisin jättää tuommoiset turhat väliin, sillä noita ei varsinaisesti voi enää luokitella sairaspäiviksikään.

Punnerrushaastetta on takana 13 päivää ja 250 punnerrusta. Edessä on 15 päivää ja toiset 250 punnerrusta. Eli olen hyvin aikataulussa!

No niin! Nyt on uusi haaste julkaistu, eli tässä kuussa aion punnertaa kokonaiset 500 kertaa. Tänään aloitin haasteen urhoollisesti 25 punnerruksella, joista 20 tein polvien varassa. Tyyli on siis vapaa. Pääasiallinen tarkoitus on saada yläkropan treenaamisesta punnertamisen muodossa edes jonkinlainen rutiini, ja 500 punnerruksen kasaan saaminen vaatii jonkinlaista kunnostautumista tässä asiassa, muttei ole millään lailla mahdoton tai ylivoimainen tehtävä. Salainen toive on, että loppukuusta tekisin 25 punnerrusta putkeen ilman polvien apua.

Tässä kuussa unohdan siis kaikki typerät kilometrien haalimiset, sillä siinä touhussa hajoaa vain polvet. Oikea polvi on edelleen vähän kumma. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että polveni on jonkin verran yliliikkuva, sillä se naksuu todella herkästi ja siihen tulee monesti päivässä jonkinlainen paineentunne, joka lähtee naksauttamalla. Vasemmassa polvessa samaa ilmiötä ei ole. Oikea polvi on myös herkempi kaikille väännöille, kierroille ja repäisyille, ja luulenkin että tämänkertainen kipeytyminen alkoi hiihdossa tehtävissä potkuista ja ajoittaisista suksen lipsumisesta, jotka sitten rasittivat hiljalleen polvea. Oman osansa varmasti on tehnyt juokseminen epätasaisilla, upottavilla ja kaltevilla pinnoilla, sillä talvi nyt on talvi eikä tasainen alusta ole joka lenkillä itsestäänselvyys. Lopputulos oli kipeytyminen loppukuussa. Tänään kävin sauvakävelemässä ja samalla linjalla jatketaan, kunhan polvi alkaa tuntua taas paremmalta. Päätin myös hankkia polvituen, sillä toivon, että se auttaisi tukemaan polvea juuri noissa äkillisissä kierroissa ynnä muissa rasittavissa jutuissa.