25

Yritän nyt tosiaan varoa tuota polveani, joten kävin tänään vain sauvakävelemässä. Juolahti sitten mieleen, että vaikken tällä hetkellä pysty noudattamaan puolimaratonaikatauluani alkuperäisen suunnitelman mukaan, niin ainahan minä voin kävellä pitkää matkaa!

En ole ikinä innostunut pitkistä kävelylenkeistä, koska niillähän vähintään tylsistyy kuoliaaksi. Päätin kuitenkin heittää ennakkoluulot sikseen, ja kävin sauvakävelemässä 12,4 kilometrin lenkin. Aikaa meni reilut kaksi tuntia, ja yllättäen olikin ihan kivaa. Toisaalta tiet olivat kammottavan liukkaat ja kivikovan jääkerroksen peitossa, etten välillä saanut sauvoilla (enkä sen puoleen kyllä lenkkareillakaan) minkäänlaista pitoa alustasta, joten sauvoista saatu teho jäi vähän puolitiehen. Välillä sitten olikin ihan puhtaita asfalttipätkiä, joilla sauvoja ei voinut käyttää lainkaan. Mietin, että olisikohan loppujen lopuksi ollut enemmän hyötyä, jos olisin laittanut kärkiin asfalttitassut. Onneksi tiessä oli välillä kuitenkin pehmeämpiäkin kohtia, jolloin sauvoilla sai kunnon pidon ja yläkroppa hyvää treeniä.

Ai niin! Helmikuun punnerrushaasteen jälkeen olen punnertanut jo kahtena päivänä. Eli hyvällä lykyllä ja pienellä itseni perseelle potkimisella saan pidettyä punnertamisen jatkossakin mukana kuvioissa. Alku on ainakin lupaava.

Viikon liikuntayhteenveto näyttää tältä:


Kävelyvoittoinen viikko takana, mutta ihan jees joka tapauksessa. Sain mallikelpoisesti pidettyä kaksi vapaapäivääkin. Perjantaina sattui kiva tapaus, kun olin kävelemässä tallilta kotiin. Pääsin nimittäin parin kilometrin matkan ihka oikean reen kyydissä. Hevonen sai hyvää vetotreeniä, kun kyydissä olikin yhtäkkiä yksi ihminen lisää.