Voi kakkapylly, sanon minä. Keskiviikkopunnitus näytti lukemaa 78,4 kg eli nousua jälleen ja tällä kertaa 400 gramman verran. Että ihan helvetin hyvin tämä herkkujen rajoittaminen näyttäisi toimivan. Viikko ei mennyt täysin herkutta, mutta edelleenkin herkuttelun määrä entiseen verrattuna on suorastaan minimaalinen: Viime torstaina käytiin Ikeassa, ja elintarvikeosastolla kävin napostelemassa jonkin verran maistiaiskulhoissa olevia sipsejä, pipareita, kaurakeksejä ja suklaata, mutta eihän niitä nyt kaksi käsin kehtaa naamansa lappaa, joten määrä sinänsä jäi varsin pieneksi. Eilen tiistaina kävimme elokuvissa, missä söin suklaasydämen ja pari irtokarkkia, ja sen jälkeen ravintolassa, missä söin jälkkäriksi Baileys-juustokakkua (ja oli muuten pirun hyvää). Ja siinä kaikki. Muutenkin syömiset ovat menneet hyvin. Liikuttua tulee. Tilanne alkaa siis pikkuhiljaa tuntua jokseenkin toivottomalta. Tuntuu, ettei mikään tehoa. Olin ihan oikeasti varma, että painoni junnaaminen johtuisi herkuista, mutta niiden määrän radikaalilla vähentämisellä ei tunnu olevan mitään vaikutusta.

Nyt sanon, että argh, ja vetäydyn murjottamaan ja miettimään asioita.

P.S. NaNoWriMo-projektistani kiinnostuneille voin sentään kertoa, että se etenee hyvin! Koossa on 28 406 sanaa, eli jee!

Marrashaasteeni ei ole nyt lähtenyt ihan täydellisesti käyntiin, sillä olen näiden marraskuun ekojen päivien aikana syönyt jo neljä kroissanttia ja yhden suklaariisimuropatukan. Hmph. Itse en kyllä ostanut kumpiakaan, vaan miesystävä oli joskus aiemmin ostanut kaappiin sellaisen paketin, jossa oli neljä esipaistettua kroissanttia, jotka sitten halusin välttämättä yksi ilta paistaa. Tarkoitus oli, että syötäisiin ne puoliksi, mutta yllättäen ne päätyivät kaikki minun kitaani. Ai kamala, että olen ahne. Seuraavana päivänä työpöydälleni oli ilmaantunut Rice Krispies -suklaapatukka, jonka onnistuin siirtämään kaappiin, mutta jonka sitten myöhemmin illalla kuitenkin söin. Hemmetti.

No joo. Positiivista on kuitenkin se, että yritys herkuttomuuteen jatkuu, vaikka alku onkin ollut hieman takkuinen. Helppoa olisi pistää koko marraskuu läskiksi kun siitä ei kuitenkaan kokonaan herkutonta tullut, mutta jatketaan nyt silti. Aion sisukkaasti olla itse ostamatta tai leipomatta (mitä tapahtuu ainoastaan äärimmäisen epätoivon hetkellä) herkkuja, ja toivottavasti mieskin muistaa olla tuomatta houkutuksia nenäni eteen, kun en minä niitä pysty olemaan syömättä.

Tässä kuussa minulla on muuten meneillään yksi toinenkin projekti, joka ei kyllä sinänsä liity mitenkään liikuntaan tai laihduttamiseen. Päätin nimittäin osallistua ensimmäisen kerran NaNoWriMoon! 50 000 sanaa ja aikaa kirjoittamiseen 30 päivää. Olen tällä hetkellä sopivasti aikataulussa ja huomenna (tai teknisesti ottaen tänään) olisi tarkoitus rikkoa 10 000 sanan raja. On ihanaa vaikkakin pelottavaa kirjoittaa omaa proosaa. Käännän työkseni muiden ihmisten kirjoittamia tekstejä, joten tällainen oma kirjoitusprojekti tekee minulle todella hyvää kirjoittajana. Hyvällä tuurilla uppoudun kirjoittamiseen jossain vaiheessa niin paljon, että herkutkin unohtuvat. Jotenkin kyllä epäilen.