Marrashaasteeni ei ole nyt lähtenyt ihan täydellisesti käyntiin, sillä olen näiden marraskuun ekojen päivien aikana syönyt jo neljä kroissanttia ja yhden suklaariisimuropatukan. Hmph. Itse en kyllä ostanut kumpiakaan, vaan miesystävä oli joskus aiemmin ostanut kaappiin sellaisen paketin, jossa oli neljä esipaistettua kroissanttia, jotka sitten halusin välttämättä yksi ilta paistaa. Tarkoitus oli, että syötäisiin ne puoliksi, mutta yllättäen ne päätyivät kaikki minun kitaani. Ai kamala, että olen ahne. Seuraavana päivänä työpöydälleni oli ilmaantunut Rice Krispies -suklaapatukka, jonka onnistuin siirtämään kaappiin, mutta jonka sitten myöhemmin illalla kuitenkin söin. Hemmetti.
No joo. Positiivista on kuitenkin se, että yritys herkuttomuuteen jatkuu, vaikka alku onkin ollut hieman takkuinen. Helppoa olisi pistää koko marraskuu läskiksi kun siitä ei kuitenkaan kokonaan herkutonta tullut, mutta jatketaan nyt silti. Aion sisukkaasti olla itse ostamatta tai leipomatta (mitä tapahtuu ainoastaan äärimmäisen epätoivon hetkellä) herkkuja, ja toivottavasti mieskin muistaa olla tuomatta houkutuksia nenäni eteen, kun en minä niitä pysty olemaan syömättä.
Tässä kuussa minulla on muuten meneillään yksi toinenkin projekti, joka ei kyllä sinänsä liity mitenkään liikuntaan tai laihduttamiseen. Päätin nimittäin osallistua ensimmäisen kerran NaNoWriMoon! 50 000 sanaa ja aikaa kirjoittamiseen 30 päivää. Olen tällä hetkellä sopivasti aikataulussa ja huomenna (tai teknisesti ottaen tänään) olisi tarkoitus rikkoa 10 000 sanan raja. On ihanaa vaikkakin pelottavaa kirjoittaa omaa proosaa. Käännän työkseni muiden ihmisten kirjoittamia tekstejä, joten tällainen oma kirjoitusprojekti tekee minulle todella hyvää kirjoittajana. Hyvällä tuurilla uppoudun kirjoittamiseen jossain vaiheessa niin paljon, että herkutkin unohtuvat. Jotenkin kyllä epäilen.
Oi, täältä löytyy toinen NaNoWriMoilija! Tää on oikeasti tosi rentouttavaa puuhaa, vaikka välillä tekstiä joutuukin suoltamaan aika väkisin. :> Tähän mennessä koossa 17 500 sanaa!
VastaaPoistaAnonyymi: Hei, kiva kuulla, että joku muukin on lähtenyt tuohon ihanan järjettömään projektiin mukaan. :) Sinulla onkin kirjoittaminen lähtenyt hyvin käyntiin, itse olen pusertanut päivittäin sen keskimäärin vaaditun 1667 sanaa. Ajattelin kyllä ensi viikolla yrittää kirjoittaa päivittäin 2000 sanaa, niin saisi vähän puskuria huonojen päivien varalle. :)
VastaaPoistaVoi meitä! Miten se tuo herkuttomuus ja kohtuuherkuttelu voi ollakin niin haastavaa ja vaikeaa?? Ei lyödä kuitenkaan läskiksi, sillä sillä... joulu on ihan pian! Ja silloin on oikeasti saatava luvan kanssa herkutella, niin makealla kuin suolaisella.
VastaaPoistaTsemppiä, taistelutahtoa, itsehillinnän lujittumista ja sopivaa armollisuutta :)
Kaneli: Mmm, herkut ovat niin hyviä, että niitä on vaikea vastustaa. Kompuroinnin jälkeen pitää vain jatkaa eteenpäin. Itsensä sättimisestä ei ole mitään hyötyä, sen olen huomannut. :)
VastaaPoista