Maaliskuu alkaa olla pulkassa, ja on siis perinteikkään kuukausiyhteenvedon aika.

Tässä kuussa haasteeni oli herkutella korkeintaan kymmenenä päivänä, ja yllättäen ne kaikki kymmenen päivää tuli käytettyä, heh. Omalla tavallaan herkkuhaasteesta oli hyötyä, koska pääsin irrottautumaan jokapäiväisestä herkuttelusta, joka helmikuun aikana alkoi taas hivuttautua takaisin arkeeni. Mutta toisaalta hamstrasin osaan noista kymmenestä herkkupäivästä enemmän herkkuja kuin olisin haasteettomana kuukautena tehnyt. Esimerkiksi eilen viikon virallisena Aino Ihana Maitosuklaa -päivänä mussutin lisäksi 150 grammaa irtokarkkeja (joista suurin osa suklaata), koska oli fiilis, että sai syödä oikein luvan kanssa. Eli herkkuhaaste antoi tilaa porsaanrei'ille ja niitä minä kyllä tehokkaasti käytinkin. Kaiken kaikkiaan herkkuhaaste oli kuitenkin toimiva ja auttoi minua.

Liikkumaan pääsin tehokkaammin kuin helmikuussa, mikä oli ihanaa. Oikea polvi juilii ajoittain, mutta vaikuttaa kestävän suht hyvin kunhan muistan pitää vapaapäiviä liikunnasta ja korvata osan hölkkälenkeistä kävelylenkeillä. Uudet lenkkarit luultavasti ja toivottavasti auttavat asiaa entisestään. Kuun liikunnat näyttävät tältä:

- juoksu 88,9 km
- kävely 57 km
- sauvakävely 38,4 km
- ratsastus 4 h 45 min

Yhteensä kilometrejä kertyi 184,3, mikä on hyvä tulos. Olen laskeskellut, että 150-200 kuukausikilometriä on minulle sopiva määrä. Tammikuussa liikuin 291,5 kilometriä, mikä johti kropan väsymiseen ja polven kipeytymiseen. Nyt olo on hyvä ja voimakas, ja huhtikuu mennään läpi samoin eväin.

Olen myös ruvennut merkkaamaan punnerrukset ylös kalenteriini, ja niitä kertyi tässä kuussa yhteessä 350 kappaletta, jei. Punnersin keskimäärin kolmena tai neljänä kertana viikossa 30 punnerrusta kerrallaan. Helmikuun punnerrushaasteesta oli siis pitkäaikaisempaakin hyötyä, sillä olen tykästynyt punnertamiseen ja ehdottomasti aion pitää sen jatkossakin mukana ohjelmistossa. Käsivarteni ovat parin kuukauden aikana kiinteytyneet ja kaventuneet kivasti.

Painon saralla maaliskuuhun mahtui kaksi huippuhetkeä: 23.3. painoindeksin 25,0 ja 30.3. normaalipainon saavuttaminen.

Ei siis lainkaan hullumpi kuukausi! Tästä on loistava jatkaa kohti kesää.

P.S. Muistakaa muuten Likkojen Lenkki 21.5. Tampereella. Tällä hetkellä minä ja Kati olemme osallistumassa lenkille, ja mukaan todellakin mahtuu lisää porukkaa! Tarkoitus on kiertää kävellen 7,5 kilometrin reitti näteissä Pyynikin maisemissa, ja illemmalla sitten mahdollisesti käydä syömässä jossain kivassa ravintolassa ja/tai nauttimassa lasillinen juomaa baarissa. Ihan kaikki ovat tervetulleita mukaan! Eikä haittaa vaikka joku tulisi kauempaakin, sillä voin tarjoita yöpymispaikan.

Äkkinäisempi saattaisi ajatella, että kun laihduttajalla on matkaa tavoitteeseen enää puoli kiloa, niin se puoli kiloa pudotettaisiin vaikka sitten syömällä vain salaatinlehti päivässä.

Väärin. Tässä taloudessa leivotaan viimeisen puolen kilon kunniaksi mustikkapiirakka ja vedetään se ilolla nassuun. Olin tosiaan syönyt herkkuja edellisen kerran viime viikon keskiviikkona, ja olin jo pitkään miettinyt, että olisipa kiva tehdä joskus sellainen mustikkapiirakka, johon tulee se kermaviilijuttu päälle, koska muistaakseni se oli hyvää. Päätin sitten tehdä mustikkapiirakan, ja pakko sanoa, että se maistui vaniljajäätelön kanssa aivan taivaalliselta viikon herkkutauon jälkeen. Herkkupäivälaskuriin rapsahti sitten eilisen ja tämän päivän myötä iloisesti kaksi numeroa lisää, mutta herkkuhaaste on siitä huolimatta ihan hyvässä tilanteessa.

Syöminen kaihertaa vähän, mutta ei onneksi paljoa. Suurin ongelmani on aina ollut vääristynyt suhde herkkuihin. Projektini aikana olenkin pyrkinyt muuttamaan kaksi asiaa: 1) Eroon pakkomielteisestä ja jokapäiväisestä herkuttelusta. 2) Eroon herkuttelun tuomasta huonosta omatunnosta.

Pyrkimykseni on muuttaa herkkujen syöminen ahdistavasta jokapäiväisestä rutiinista muutamana päivänä viikossa tapahtuvaan nautinnolliseen itseni hemmotteluun. Luulen, että tämä maaliskuun herkkuhaaste on viemässä minua jälleen oikeaan suuntaan. Lähes kokonaisen mustikkapiirakan syömisessä lähinnä nyt harmittaa se, että vatsani on aivan sekaisin, koska edeltävän viikon olin syönyt kehoani helliviä ruokia, ja sen sitten tietää, kun yhtäkkiä sekaan heitetään karmea sokerirasvatujaus.

Mut hei, aineenvaihduntaan vähän potkua.

Kippis, ja muistakaa nauttia elämästä ja itsestänne, sillä hyvä olo ei loppujen lopuksi ole riippuvainen alle 25:n BMI:stä.

P.S. Herkkuhetkien ystävät löytävät mustikkapiirakan ohjeen täältä.

Viikon liikunnat ovat jälleen takana ja näyttävät tältä:


Eilen tulikin jo summattua juoksun osuudet. Muutoin tuli harrastettua perinteisesti sauvakävelyä, kävelyä ja ratsastusta. Keskiviikon ja tämän päivän pidin vapaata. Tuntuu kyllä tosi hyvältä, kun polvi sallii tehokkaamman liikkumisen.

Tällä viikolla punnersin kolmena päivänä ja kunakin kertana tein 30 punnerrusta. Pyrin pitämään saman rytmin yllä jatkossakin, ja olen alkanut jopa hieman innostua punnertamisesta. On kiva fiilis, kun yläkroppa on saanut vähän voimaa ja kiinteytynyt siinä sivussa.

Herkkuhaastetta on takana 13 päivää ja uskomatonta mutta totta olen tähän mennessä selvinnyt kolmella herkuttelupäivällä! Ilman haastetta olisin taatusti syöpötellyt useammin, mutta jotenkin tuon vasemman palkin kuvan päivittäminen kasvavilla numeroilla ahdistaa sen verran, ettei tee mieli ihan turhan takia syödä.

Ensi viikko samalla mallilla, niin eiköhän se painokin ala taas pudota.

Paino oli tänään tasan 80 kiloa eli viime viikkoon verrattuna lihoin kokonaiset 100 grammaa. Luulen, että tuo paino on nyt kehoni niin sanottu oikea paino ilman mitään turvotuksia ja nesteheilahteluja. Ilmeisesti helmikuun herkuttelut sitten kumminkin nostivat painoani (ja tuliko tämä nyt oikeasti kellekään yllätyksenä, lol), mutta jatkan tästä joka tapauksessa ihan positiivisin fiiliksin eteenpäin, sillä tiedän olevani taas oikealla tiellä. Herkkuhaasteen avulla syömiseni pysyy hallinnassa ja polvi tuntuisi sallivan juoksemisen.

Meinaa näköjään mennä vähän jojoiluksi nämä pari viimeistä kiloa. Viime vuonna jumitin 87 ja 90 kilon välillä noin puoli vuotta, mutta jotenkin sain murrettua lopulta 87 kilon seinän, joten sen kokemuksen turvin tiedän pystyväni tähän viimeiseen rutistukseen kunnes saavutan normaalipainon rajan.

Sillä ei ole mitään väliä, miten kauan minulla siihen menee. Tiedän, että lopulta onnistun.

Polvi ei sittenkään ole parantunut ihan täysin, vaan oireilee aiempaa herkemmin. Tänään olen viettänyt vapaapäivää ja käynyt vain kävellen kaupassa. Huomiseksi olen suunnitellut sauvakävelyä. Onneksi polvi nyt ei sentään niin huonossa kunnossa ole kuin kuukausi sitten, mutta pakottaa joka tapauksessa jonkin verran hillitsemään tahtia.

Etsin netistä ohjeita, joilla saisin oikean reiden etuosaa vahvemmaksi, sillä se kaiketi vähentäisi polven kuormitusta. Polviongelmani takana nimittäin piilee hyvin todennäköisesti muinainen välilevynpullistuma, joka vei oikeasta jalasta lihasvoiman sen verran kauaksi aikaa, että lihakset kärsivät pitkään jatkuneen ontumisen vuoksi. Edelleenkin oikea jalkani on vasenta heikompi, ja polvihan siinä sitten joutuu koetukselle. No, ei auta itku markkinoilla. Löysin netistä hienon ensisijaisesti mummoille ja vaareille tarkoitetun treeniohjeen, jota aion ruveta noudattamaan heti kun saan tuollaisen Thera-Band-nauhan. Tuota lihasharjoittelua voi selkeästi tehdä vaikka Salkkareita katsoessa!

Minä aion juosta puolimaratonin, vaikka se edellyttäisi vähän ylimääräistä vaivannäköä. Selvää on nimittäin se, että puolikuntoisella polvella ei pitkää matkaa lähdetä juoksemaan.

Herkkuhaaste etenee ihan hyvin. Suunnittelin tälle päivälle herkkupäivää, mutta haa, käytän hyväkseni kaikki mahdolliset porsaanreiät ja ostin suklaan ja jätskin sijasta Lidlistä jotain saksalaisia sokeritönkköjä jogurtteja (eurolla neljä!). Pyrin luovimaan pahimman sokerituskahetken läpi yhdellä moisella.

(kuvalähde)

Paino oli eilen noususuunnassa, sillä vaaka näytti lukemaa 79,9. Taustalla saattoi olla maanantain leffailta miesystävän ja keksien, suklaan, karkkien ja sipsien kanssa, mutta olipa kyse turvotuksesta tai oikeasti läskistä, niin tämä maaliskuun herkkuhaaste tulee kyllä oikeaan saumaan.

Olo on vähän lässähtänyt ja energiaton. Syy siihen on selvä: liikaa syömistä ja liian vähän liikuntaa. Pitäisi saada taas sellainen hyvä vaihde päälle, että liikunta lisää liikkumiseniloa ja vähentää tarvetta syödä. Nyt on lähinnä fiilis, että "ihanko oikeasti tästä pitäisi jonnekin lenkille lähteä... älä nyt jaksa naurattaa vaan tuo se karkkipussi heti tänne".

Nämä ovat näitä hetkiä, kun tärkein ja ainut vaihtoehto on hilata se hyllyvä ahteri sohvalta ja painua pihalle.

Viime viikolla pääsin usean viikon tauon jälkeen liikkumaan hieman monipuolisemmin, ja HeiaHeiakin näytti taas iloisen värikkäältä violettien sauvakävelyviikkojen jälkeen:

Hiippailin pari varovaista hölkkälenkkiä, minkä lisäksi uskaltauduin sunnuntaina hiihtoladulle. Jokin nimenomaan hiihdossa alun perin äimistytti polveni, joten hiihtolenkki jännitti vähäsen. Kieltämättä polvi ei tuntunut täysin normaalilta, mutta mitään ihmeellistä kipuilua tai pakotusta siihen ei lenkistä jäänyt. Ajattelin nyt rajoittaa hiihdon yhteen kertaan viikossa. Ja ylipäätänsä yritän pitää järjen päässäni ja mennä polven ehdoilla.

Juoksukunto muuten tuntuu olevan vähän ruosteessa tauon jälkeen. Kroppa oli noilla viime viikon 6 kilometrin lenkeillä tukkoisen ja tunkkaisen oloinen. Eilen uskaltauduin syksyn 8,4 kilometrin vakiolenkilleni, eikä siinäkään varsinaisesti tammikuista lentoa ollut. Suunnittelin siis puolimaratonharjoittelun jälleen uusiksi: tässä kuussa 13 km, huhtikuussa 15 km, toukokuussa 17 km, kesäkuussa 19 km ja heinäkuussa 21 km. Pyrin juoksemaan kunkin kuukauden kuningasmatkan noin kerran viikossa. Pitää nyt vain katsoa, miten tämä maaliskuu lähtee käyntiin, sillä tällä ensimmäisellä viikolla tuskin vielä 13 kilometrin lenkkiä teen.

Kuukausikin vaihtui, joten on helmikuun liikuntojen yhteenvedon vuoro:

- juoksu 20,4 km
- hiihto 8,6 km
- kävely 17,9 km
- sauvakävely 59,5 km
- ratsastus 2 h 20 min

Yhteensä kilometrejä kertyi 106,4. Polvivammailusta huolimatta onnistuin siis liikkumaan ihan mukavasti. Tyytyväinen olen myös siihen, etten lihonut! Helmikuun ensimmäisessä punnituksessa paino oli 80,3 kiloa ja viimeisessä 78,8 kiloa. Eli kun ottaa huomioon liikunnan vähenemisen ja karmeat syöpöttelyillat, niin tulos on enemmän kuin iloinen yllätys.

Ja mitä tulee hienoon punnerrushaasteeseeni, niin sain kuin sainkin 500 punnerrusta kasaan. Sen voin sanoa, että ilman tätä haastetta punnerrukset olisivat jääneet tekemättä. Olen kamalan laiska kaikissa mahdollisissa lihaskuntojutuissa, joten haaste toi tarvittavaa motivaatiota ja ryhtiä touhuun. Helmikuusta muodostui muutenkin yläkroppaa kehittävä kuukausi, sillä sauvakävely oli viime kuun ykköslajini. Alleista en ihan eroon päässyt, mutta ainakin oma silmä havaitsee pienoista kiinteytymistä ja lihaskasvua käsivarsissa. Yritän jatkossa pitää punnerrukset paremmin osana liikunta-arkeani, sillä niiden tekemiseen ei todellakaan mene päivässä kauaa aikaa (minuutti, kaksi?) ja kellepä eivät kauniimmat käsivarret kesään mennessä kelpaisi.

Tällä hetkellä heikoin kohtani on syöminen ja tarkemmin sanottuna herkut. Lipsun koko ajan enemmän ja enemmän päivittäisten herkkuhetkien maailmaan, ja sille on tehtävä loppu ennen kuin ihan oikeasti suistun takaisin aiempaan "suklaalevy päivässä" -maailmaani. Vielä toistaiseksi liikunta ja aineenvaihdunta ovat kompensoineet useita päiviäkin putkeen kestäneet herkuttelut, mutta hullu ja tyhmähän minä olisin, jos en pitäisi käytöstäni huolestuttavana. Onkin siis uuden haasteen aika!

Maaliskuussa aion syödä herkkuja korkeintaan kymmenenä päivänä. Luku saattaa kuulostaa jopa isolta, mutta maaliskuu on tunnetusti pitkä ja loputon. Kalenteristakin kun katsoo, niin maaliskuussa on käytännössä viisi viikkoa eli viikkoa kohden saisin puputtaa rakkaita suklaita ja jäätelöitäni kahdesti. Sitä tahtia olen laihdutustaipaleellani ennenkin harrastanut, joten haasteessa olisi siis kyse oikeastaan palaamisesta oppimaani strategiaan, joka ei tapa kehoani, mutta pitää laihduttajan oikukkaan mielen jonkinlaisessa tasapainossa.

Herkkuihin lukeutuvat jäätelö, suklaa, keksit, karkit, letut, pannukakku, leivokset, sipsit, pizza ja hampurilaiset. Poikkeuksena ovat jotkut Mynthonit sekä Eukalyptus Anis -karkit, joita syön korkeintaan pari päivässä nimenomaan karkkihimoa hillitäkseni. Muutoin yksittäinenkin suklaapatukka, keksi tai karkki lasketaan herkkupäiväksi. Tarkoitus on hillitä entistä mutta päätään nostavaa tapaani ostaa kauppareissun yhteydessä esimerkiksi suklaapatukka, "koska eihän yhdessä patukassa nyt niin paljon kaloreita ole ja olen muutenkin juuri tekemäisilläni nälkäkuolemaa".

Kenties näillä eväillä maaliskuusta 2011 tulee se kuukausi, jolloin saavutan normaalipainon, hui!