Paino oli tänään tasan 80 kiloa eli viime viikkoon verrattuna lihoin kokonaiset 100 grammaa. Luulen, että tuo paino on nyt kehoni niin sanottu oikea paino ilman mitään turvotuksia ja nesteheilahteluja. Ilmeisesti helmikuun herkuttelut sitten kumminkin nostivat painoani (ja tuliko tämä nyt oikeasti kellekään yllätyksenä, lol), mutta jatkan tästä joka tapauksessa ihan positiivisin fiiliksin eteenpäin, sillä tiedän olevani taas oikealla tiellä. Herkkuhaasteen avulla syömiseni pysyy hallinnassa ja polvi tuntuisi sallivan juoksemisen.
Meinaa näköjään mennä vähän jojoiluksi nämä pari viimeistä kiloa. Viime vuonna jumitin 87 ja 90 kilon välillä noin puoli vuotta, mutta jotenkin sain murrettua lopulta 87 kilon seinän, joten sen kokemuksen turvin tiedän pystyväni tähän viimeiseen rutistukseen kunnes saavutan normaalipainon rajan.
Sillä ei ole mitään väliä, miten kauan minulla siihen menee. Tiedän, että lopulta onnistun.
Meinaa näköjään mennä vähän jojoiluksi nämä pari viimeistä kiloa. Viime vuonna jumitin 87 ja 90 kilon välillä noin puoli vuotta, mutta jotenkin sain murrettua lopulta 87 kilon seinän, joten sen kokemuksen turvin tiedän pystyväni tähän viimeiseen rutistukseen kunnes saavutan normaalipainon rajan.
Sillä ei ole mitään väliä, miten kauan minulla siihen menee. Tiedän, että lopulta onnistun.
Moi!
VastaaPoistaMiten sait 87 kg:n jumituksen murrettua? Olen nimittäin itse juuri siinä 87 kg:n kohdalla ja tähän on homma jämähtänyt. Aloitin 93 kg:sta ja nämä 6 kiloa on lähteneet 3 kuukauden aikana. Nyt meinaa hermot mennä ja motivaatio loppua, kun mitään ei tapahdu. Miten sait motivaation pidettyä kasassa? Onko mitään kikkoja jumituksiin? Kiitos muutes ihan mielettömästä blogista :) Saan täältä tosi paljon inspiraatiota ja tsemppiä omaan projektiini!
hienoa! enää niin vähän tavoitteeseen :)
VastaaPoistaJumeja tulee ja menee, mutta kyllä ne aina voitetaan, tsemppiä :). Ja niinhän ne viisaammat sanovat, että viimmeiset kilot ovat niitä vaikeimpia.
Juurikin paras asenne! Tsemppiä!
VastaaPoistaAnonyymi: Lokakuun alussa luovuin käytännössä kokonaan leivästä ja siirryin syömään puuroa ja näkkäriä. Sen lisäksi lisäsin juoksemisen määrää. Luulen että nämä kaksi tekijää laittoivat painon putoamiseen vauhtia ja yhtäkkiä painoni humahtikin kivasti alaspäin.
VastaaPoistaMotivaatiota tuon karmean jumin aikana piti yllä oikeastaan vain juokseminen. Sain siitä tarvittavat onnistumisentunteet ja muistan vain miettineeni, että tämän kaiken hikoilun on PAKKO maksaa itsensä takaisin. Ja kannatti olla sitkeä, joten älä sinäkään luovuta! :) Minulla tuo 87 kiloa oli luultavasti erittäin hankala sen takia, että sitä ennen lähes koko aikuisikäni olin ollut noin 87-93-kiloinen ja luulen, että kroppani piti sitä normaalipainonaan ja takertui kiloihin siksi niin lujaa.
Pidä vain katse tiukasti päämäärässä ja muista, että niin kauan kuin pidät itsesi liikkeessä ja jaksat yrittää, et voi epäonnistua. :)
Blueberry: Jännä juttu näiden viimeisten kilojen kanssa. Toisaalta olen lähempänä normaalipainoa kuin koskaan mutta toisaalta niin kaukana. Mutta ei muuta kuin kärsivällisesti ja sisulla eteenpäin!
Sini: Kiitos, olo on kivan positiivinen, joten eiköhän tämä tästä. :)
mahdottomasti tsemppiä sinulle, kokonaispudotuksesi on jo hurjan suuri luku! :)
VastaaPoistaKati: Kiitos tsempistä! :)
VastaaPoista