25

Annapurnan blogissa oli jälleen painavaa asiaa. Monesti ihmiset tuntuvat laihduttavan siten, että kalorit vedetään minimiin, ja kieltämättä sama strategia tulee itsellekin välillä mieleen. Varsinkin kahden plussaviikon jälkeen mieleen hiipii ajatus, että olen ollut kuin joku syöttöporsas, vaikka tiedän tasan tarkkaan, että esimerkiksi viime viikko meni syömisten suhteen todella hyvin.

En laske kaloreita, vaan pyrin syömään kehoani kuuntelemalla. Totta kai tiedän suurin piirtein miten paljon missäkin ruoassa on energiaa, mutta yksityiskohtaiseen kalorien merkkailuun ja laskemiseen en ole lähtenyt, sillä tulisin vain hulluksi.

Kuten yllä mainitsin, välillä jokin ääni sisälläni houkuttelee lähtemään nälkiinnyttämisen tielle. Mutta toistaiseksi hyvä ruokahaluni on pelastanut minut joltain älyttömiltä "400-1000 kaloria päivässä" -dieeteiltä. Tiedän, että liian alhaisilla kaloreilla kituuttaminen ei ole ylensyömistä yhtään parempi vaihtoehto. Sen sijaan se on ongelman korvaamista ongelmalla.

Matkani aikani olen oppinut arvostamaan liikunnallisuutta ja vahvuutta. En enää ihannoi hoikkuutta samoissa määrin kuin ennen, vaan rakastan voimakasta kehoani, joka kuljettaa minua 10 kilometrin matkoja juosten. Pystyisinkö siihen päivittäisen 500 kalorin ja light-energiajuoman voimin?

Tuskinpa.