Voi kakkapylly, sanon minä. Keskiviikkopunnitus näytti lukemaa 78,4 kg eli nousua jälleen ja tällä kertaa 400 gramman verran. Että ihan helvetin hyvin tämä herkkujen rajoittaminen näyttäisi toimivan. Viikko ei mennyt täysin herkutta, mutta edelleenkin herkuttelun määrä entiseen verrattuna on suorastaan minimaalinen: Viime torstaina käytiin Ikeassa, ja elintarvikeosastolla kävin napostelemassa jonkin verran maistiaiskulhoissa olevia sipsejä, pipareita, kaurakeksejä ja suklaata, mutta eihän niitä nyt kaksi käsin kehtaa naamansa lappaa, joten määrä sinänsä jäi varsin pieneksi. Eilen tiistaina kävimme elokuvissa, missä söin suklaasydämen ja pari irtokarkkia, ja sen jälkeen ravintolassa, missä söin jälkkäriksi Baileys-juustokakkua (ja oli muuten pirun hyvää). Ja siinä kaikki. Muutenkin syömiset ovat menneet hyvin. Liikuttua tulee. Tilanne alkaa siis pikkuhiljaa tuntua jokseenkin toivottomalta. Tuntuu, ettei mikään tehoa. Olin ihan oikeasti varma, että painoni junnaaminen johtuisi herkuista, mutta niiden määrän radikaalilla vähentämisellä ei tunnu olevan mitään vaikutusta.
Nyt sanon, että argh, ja vetäydyn murjottamaan ja miettimään asioita.
P.S. NaNoWriMo-projektistani kiinnostuneille voin sentään kertoa, että se etenee hyvin! Koossa on 28 406 sanaa, eli jee!
P.S. NaNoWriMo-projektistani kiinnostuneille voin sentään kertoa, että se etenee hyvin! Koossa on 28 406 sanaa, eli jee!
Olen huomannut itsekin, että minulla herkkulakon aikana paino ei juurikaan putoa. Ehkä ne herkkukalorit tulee sitten otettua jossain muualla takaisin, en tiedä. Pitäisi herkuttelussa löytää se kultainen keskitie, kun niin helposti menee överiksi siellä toisessa päässä.
VastaaPoistaEn tiedä, osaanko muuta kuin toivottaa tsemppiä. Perusasiathan sinulla on kunnossa. Joskus jumittaa, jaksamista sen kanssa!
No voi rähmä :( Murjota ja mietiskele rauhassa, ymmärrämme sen tarpeellisuuden, mutta palaa sitten takaisin taistelemaan. Sillä sinussa on päättäväisyyttä ja lujaa taistelutahtoa, jota tarvitaan saavuttaaksesi unelmasi, 25 kilon pudotuksen!
VastaaPoistaTuollaiset käsittämättömät painonnousut ja junnaamiset tuottavat aina suuremman pettymyksen kuin sellaiset itse syömällä hankitut plussaukset. Toivon suuresti, että ensi viikolla jumitukset ovat historiaa ja pääset nauttimaan kovan työsi tuloksista myös miinustuksena vaa'alla!
Jaksamishali <3
Aku ja Kaneli: Kiitos tsempistä ja sympatiasta. :)
VastaaPoistaTuo voi olla ihan totta, että olen syönyt ne kalorit sitten muualta kuin herkuista. Ainakin muroja ja myslejä on tullut kiskottua enemmän, ja osa niistä on aikamoisia sokeritykkejä. Tosin olen yrittänyt pysyä Branmüslissä, jossa on vain 1 gramma sokeria 100 grammaa kohden, mutta jotenkin ne suklaiset sokerihumalamyslit houkuttavat puoleensa. :)
Taidan jatkossa palata siihen, että herkuttelen 1-2 kertaa viikossa kunnolla niin, että kalorirajat paukkuvat reilusti rikki. Olen nimittäin sitä koulukuntaa, joka pohjimmiltaan uskoo, että aineenvaihdunnan järkyttäminen kaloritujauksilla tekee loppujen lopuksi elimistölle (pääkopasta puhumattakaan!) vain hyvää, eikä kroppa sopeudu tulemaan toimeen koko ajan pienemmällä ja pienemmällä kalorimäärällä, mihin se mielestäni päätyy, jos päivästä toiseen nakuttaa tasaisesti esim. 1500 kalorin voimin.
Heippa!
VastaaPoistaOlen jo kauemmin nauttinut blogistasi, mutta nyt ensi kertaa kommentoin... Eli tuo painonjunnaustuska on hyvinkin tuttua ja sen puolesta halusin jakaa oman kokemukseni, jos niistä voisi olla sinulle jotain apua.
Itse olen nimittäin huomannut, että en oikein laihdu (BMI tällä hetkellä 27, eli varaa vielä olisi, oman laihdutusprojektini alkoi pari vuotta sitten BMI:stä 31) ollenkaan, ellen ota sokerin suhteen totaalista nollalinjaa. Eli ei sokeria tai tuotteitta, joissa on lisättyä sokeria, missä tahansa muodossaan (sokeri, glukoosisiirappi, fruktoosiglukoosisiirappi jne). Hedelmiä ja marjoja olen syönyt kohtuullisesti max 3 ns. annosta päivässä (annos= 1 omena/banaani tai 2 mandariinia/luumua jne). Näin olen onnistunt saamaan tuloksia paremmin. Ja hyväksi havaittu viime aikojen jälkkärihimojen korvike on ollut n. desi kermavaahtoa (kuohukermasta itse vaahdotettua lisäämättä ollenkaan sokeria) ja kaksi mandariinia paloina sen kanssa :)
Sitten toinen asia, joka myös vaikuttaa ja johon lämpimästi suosittelisin sinuakin perehtymään on ns. food reward, eli kuinka palkitsevaa mikäkin ruoka nimenomaan aivoillesi on ja miten se vaikuttaa syömisiin ja elimistön painonsäätelyyn. Jos ymmärrät engalntia hyvin, niin tässä muutama todella hyväksi toteamaani lähdettä asiasta:
http://yourbrainonporn.com/your-brain-on-porn-series
Ei kannata pelästyä sivun otsikkoa & aihetta! Tuolla on todella hyvä esitys aiheesta ja annettu tieto on sovellettavissa suoraan ruokariippuvuuteen ja ruokapuoli mainitaankin usein.
http://wholehealthsource.blogspot.com/search/label/Food%20reward
Muutenkin todella hyvä ruokavalioaiheinen blogi ja kirjoittaja on perehtynyt useassa postauksessaan food rewardiin.
Kirja: The End of Overeating, by Dr. David Kessler
Tsemppiä vielä lopuksi sinne! Ja pidä mielessä kaikki upeus, jota olet kuitenkin jo saaavuttanut kroppasi nykyisen voiman ja kunnon kanssa, äläkä anna ikävän vaa'an lannistaa liikaa :)
Tsempit täältäkin. Tuossa voisi olla ideaa mitä edellinen kommentoija kirjoitti, jättää sokerit pois. Ne suklaamurot tms. on kauheita sokeripommeja kuten itsekin kirjoitit. Toisaalta, kroppa ehkä vaan vaatii joskus laihtumisessa tauon ja pistää stopin, mutta kun jaksaa sinnikkäästi eteenpäin, se varmasti vielä palkitaan. Itse olen laihtunut kohta 11 kuukaudessa vaivaiset 3.5-4 kg. On todella turhauttavaa ja hidasta, mutta en luovuta. Haluan päästä tavoitteeseeni, niin sinäkin, tsemppiä!
VastaaPoistaLilja: Isot kiitokset kommentistasi ja linkeistä. Aion tutustua niihin tarkemmin huomenna virkeämmillä silmillä. :) Olen usein miettinyt tuota sokeriasiaa. PCOS nimittäin sotkee sokeriaineenvaihduntaa ja käsittääkseni aiheuttaa sen, että elimistö varastoi sokerin herkemmin kuin terveellä ihmisellä, mikä hankaloittaa laihtumista. Eli toisin sanoen sokerittomuus hyödyttäisi minua todella paljon. Mutta kun ongelma on se, että pääni halkeaa, ellen pääse tasaisin väliajoin herkuttelemaan kunnolla. :) Valinnastahan tässä loppujen lopuksi on kysymys, ja ainakaan tällä hetkellä en näe itseäni tilanteessa, jossa pystyisin kokonaan luopumaan sokerista.
VastaaPoistaHepa: Kiitos tsempistä! :) On totta, että kroppa vaatii välilä taukoa laihduttamisesta, mutta itselläni tämä tauko on käytännössä nyt kestänyt kahdeksan kuukautta, joten olen viime aikoina miettinyt sitä, että ehkä kehoni on löytänyt oman luonnollisen painonsa. Luultavasti tulenkin lähikuukausina päättämään, aionko enää jatkaa kohti 71 kilon tavoitettani vai siirrynkö vaiheeseen, jossa pyrin pitämään painoni 78 kilon tuntumassa koko loppuelämäni ajan. Sillä suoraan sanottuna tässä painossa ei ole paha olla. :)