Liikuntaviikko on taas takana, ja suunnitelmien mukaisesti onnistuin liikkumaan vähän kevyemmin, vaikka kertyihin noita liikuntakertoja ihan kivasti:
Viikkoon mahtui kaksi juoksulenkkiä, joista keskiviikon 8,4 kilsan lenkille otin mukaan sykemittarin. Tarkoitukseni oli pitää syke koko ajan alle 150 ja se onnistuikin tosi hyvin! Yhdessä jyrkemmässä ylämäessä jouduin kerran kävelemään noin 5-10 sekuntia, mutta muuten syke pysyi hyvin aisoissa, ja keskisykkeeksi tuli loppujen lopuksi 137. Aikamoista hiippailua tuo meno kyllä oli, sillä normaalisti tunnin pintaan juoksemani lenkki taittui tällä kertaa aikaan 1:14:10, hohoo. Sykekokeilu oli ihan hauska, mutta vähän turhan paljon se meni sykkeiden kyttäämiseksi, kun kelloa piti koko ajan vilkuilla. Minulla ei nimittäin ole sykekellossa mitään sellaista hienoa ominaisuutta, joka rupeaisi huutamaan "hiljennä plösö ennen kuin sydämes halkeaa!", kun syke ylittää tietyn rajan. Tänään jätinkin sykemittarin suosiolla kotiin ja kävin juoksemassa kymmenen kilometriä ihan siihen tahtiin, mikä itsestä hyvältä tuntui.
Yksi kiinnostava huomio tuossa keskiviikon hitaassa hölkässä oli. Oikea polveni nimittäin päätti kipeytyä. Aiemmin tänä syksynä törmäsin jollain nettisivulla tai keskusteluforumilla tekstiin, jonka mukaan osalle ihmisistä hidas hölköttely ei sovi vaan pistää polvet palasiksi. Luulen, että minä lukeudun noihin ihmisiin, koska nyt kun vauhtikestävyyteni on noussut ja olen päässyt juoksemaan noin 8,5-9,0 kilometrin tuntivauhtia aiemman 7,5-8,0 km/h sijasta, polvissani ei ole ollut mitään häikkää. Kyse on jotenkin jalkojen asennosta ja siitä miten ne osuvat maahan. Hitaassa vauhdissa kantapää ilmeisesti osuu maahan enemmän vartalon alla kuin nopeammassa juoksussa, jossa jalka ojentuu enemmän eteen. Tällöin rasitus polville ei ole niin suuri. Testasin sitä tänään lenkillä, kun yhden nousun jälkeen vauhtini oli suhteellisen hidas ja polveen rupesi pistämään. Lisäsin vauhtia ja kipu katosi. Joudun siis varmaan jättämään nuo liioitellun hitaat lenkit jatkossa väliin, mutta eipä tuohon kuole. Kävely on keksitty.
Juostua tuli siis viikon aikana 18,4 kilometriä. Muuta liikuntaa kertyi seuraavasti:
- 8,7 km kävelyä
- 15,5 km pyöräilyä
- 1 h 30 min ratsastusta
- 1 h 30 min itsepuolustuskurssia
- 450 kevennettyä punnerrusta (neljännen viikon uusintakierros: sain lisättyä viimeisten sarjojen minimimäärään joka kerta kymmenen toistoa enemmän viikon ensimmäiseen kierrokseen verrattuna)
- 300 vatsalihasliikettä
Ajattelin muuten ruveta treenaamaan vatsalihaksia voimapyörän avulla. Kyseinen kapine ei olisi mikään kallis sijoitus ja on lukemani mukaan aika killeri keskivartalon treenaaja. Onko kellään kokemusta voimapyörästä, ja millaisia tuloksia sillä on saanut aikaan?
Mielenkiintoinen tuo vauhdin ja polvikivun yhteys. Itselläni ei onneksi juuri polvikipua juostessa (hölkätessä...) ole (jalkavaivoja sitten onkin sitten ihan tarpeeksi!), mutta toisinaan juoksun jälkeen polvissa "tuntuu". Täytyykin tarkkailla onko juoksuvauhdilla noihin tuntemuksiin vaikutusta.
VastaaPoistaHillittömiä määriä punnerruksia sulla viikossa, ei voi kuin ihailla!
Satuinpa löytämään sun blogin, kun uutta kivaa luettavaa etsin. :) Ja kappas, multa löytyy tuota ihan samaa vaivaa! Ensimmäinen kunnon huomio tapahtui viime vuonna, kun treenasin puolimaratonille. Pitkien hitaitten lenkkien jäljiltä polvi tuntui parikin päivää ihan kamalalta. Pahaa pelkäsin myös syyskuussa, kun Varala maratonin aika koitti. Mutta kas kummaa! Puolikkaan jälkeen ei polvi ollut tippaakaan huonon tuntuinen. Sen jälkeen juokseminen jäi sairastelun ja motivaatin puutteen takia, mutta kesällä alettuani juosta uudelleen, sama homma toistui. Jos yritän juosta hitaasti (ts. hölkätä) polvi kipeytyy. Kun vauhtia nostaa inasen ja jalkojen liike vaihtuu kunnon juoksemiseen, ongelma poistuu.
VastaaPoistaItsellä on haittana supinaatio (eli jalan asento on ulkosyrjä painotteinen), sekä löysähköt nivelsiteet joka paikassa. Miettinyt olen myös sitä, olisiko lihasjännitys kovemmassa vauhdissa isompi, kuin hitaassa, joten ehkä tukee polvea enemmän... Tällaisia omia mietteitäni asiasta ajattelin kertoa :)
Taina: Juoksu kyllä osaa ottaa polviin. Mutta hyvä tietää vihdoinkin, että etenkin hidas hölkkää aiheuttaa kipuja, joten sitä voi yrittää vältellä. Kannattaa testata joo, josko sinullakin auttaisi jalkavaivoihin juoksunopeuden muutos!
VastaaPoistaMitä tulee punnerruksiin, niin kyllähän noita taas ohjelman edettyä kertyy aika hyvin. :)
Mirkku: Minussakin puolimaraton (ja juurikin Varala sellainen!) aiheutti kauhua polvien kannalta, sillä pelkäsin niiden pettävän niin pitkällä matkalla, mutta yllättäen ne kestivät ihan hyvin. Koko syksy on oikeastaan mennyt kivuitta, kunnes tuo viime keskiviikon hidas hölkkä toi vanhan tutun vaivan taas kylään.
Taisin myös lukea jostain, että polvessa on jokin kalvo, joka pysyy hitaassa hölkässä koko ajan kireänä, mutta pääsee nopeammassa vauhdissa välillä rentoutumaan, kun polvi koukistuu kunnolla. Tuo kalvo voi siis myös aiheuttaa kipua.
Toivottovasti polvivaivasi pysyvät aisoissa ja pääset kunnolla nauttimaan juoksusta! :)
Minäkin luin mielenkiinnolla tuosta hölkkäämisen ja polkikivun yhteydestä. Kiitos, Quantina, tiedon jakamisesta! Vaikken itse toistaiseksi ole kärsinyt polviongelmista, sovelsin tuota asiaa nilkkavaivaani.
VastaaPoistaNimittäin, olen joskus miettinyt, että kun hitaasti hölkkään, tuntuu ulkosyrjäpainotteinen astuntani rasittavan jalkojani enenmmän. Reipasvauhtisemman lenkin, korkeammalle nousevan askelluksen (voisiko tätä kutsua siis jo juoksuksi?) aikana jalkojen ja lantion "liikerata" tuntuu sujuvammalta eikä jälkituntemukset ole samankaltaisia kuin hölkyttelyn jälkeen. Tiedä sitten, onko tämä kohdallani vain kuvittelua :)
Vaivattomia juoksuja meille kaikille! Ja hyviä juoksusäitä!
Kaneli: Toivoin vain, että olisin ottanut muistiin lähteet, joista nuo tiedot löysin. Nyt meni vähän ulkomuistista. Mutta ainakin itselläni hidas hölkkä vaikuttaisi ottavan polviin enemmän kuin reippaampi tahti. Ja tosi kiva kuulla, jos sait apua oman nilkkakipuilusi lähteen selvittämiseen. :)
VastaaPoista