Voi vitsi, olen taas ihan ruhjeilla itsepuolustuskurssin jäljiltä. Jokunen viikko sitten oli nenä turvoksissa ja mustana, ja nyt on molemmat kyynärpäät auki ja vasen käsivarsi ja oikea ranne mustelmilla. Kurssia on nyt takana yhdeksän kertaa ja kahden viikon päästä on viimeisen kokoontumisen aika. (Ensi viikolla tuntia ei siis ole.)
Eilen treenattiin sitä, miten päästä pois, jos hyökkääjä/raiskaaja saa kaadettua maahan. Treenattiin maasta tehtäviä potkuja ja miten toimia, jos raiskaaja pääsee siitä huolimatta päälle ja painettua omalla kehollaan maata vasten.
Olen tykännyt tosi paljon tuosta kurssista, miten siellä on otettu psykologinen puoli huomioon. Meitä on opetettu ottamaan vastaan kipua ja psyykattu lamaantumisentunnetta vastaan, joka voi iskeä hyökkäystilanteessa. Raiskausyrityksessä ei kannata lähteä painimaan raiskaajan kanssa, joka todennäköisesti on isokokoisempi ja hänellä siten on massaetu. On osattava esittää tiettyyn pisteeseen asti avutonta, sillä mitä enemmän raiskaaja kokee olevansa niskan päällä, sitä haavoittuvampi hän itse on hyökkäystä vastaan. Siinä vaiheessa kun raiskaaja on keskittynyt kopeloimaan paidan alla tai riisumaan vaatteita, hänen kätensä ovat jumissa ja silloin on aika iskeä ja hyödyntää niitä tekniikoita, joita kurssilla on opetettu.
Näitä asioita ei olisi koskaan tullut ajatelleeksi tuolta kantilta, ellei niitä olisi meille opetettu! Ensimmäinen asia, mitä voisin raiskaustilanteessa kuvitella tekeväni, olisi mennä paniikkiin ja riuhtoa ja repiä ihan hulluna, että pääsisi pakoon. Mutta jos toinen makaa päällä koko massallaan ja leipoo riuhtomisen takia entistä kovempaa turpaan, niin ei siitä tilanne ainakaan parane.
Kehotan siis joka ikistä ottamaan selvää, missä paikkakunnallanne järjestetään itsepuolustuskursseja. On jokaisen oikeus ja velvollisuus osata puolustaa itseään. Ja siihen ajatukseen on ihan turha tuudittautua, että "ei minulle koskaan mitään voi sattua, noita raiskaus- ja päällekarkaamisjuttuja lukee vain lehdistä". Joku voi tulla kimppuun keskellä kirkasta päivää väkijoukon keskellä, ja suoraan sanottuna tässä maailmassa ei ihan oikeasti voi luottaa kuin omaan itseensä. Ihmiset eivät joko välitä tai eivät uskalla tulla apuun. Kannattaa myös muistaa, että et joudu välttämättä puolustamaan pelkästään itseäsi, vaan mukanasi voi olla lapsesi, koirasi, mummosi, poika- tai tyttöystäväsi... kuka tahansa, jonka puolesta sinun on oman turvallisuuteni lisäksi oltava valmis taistelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti