Olen parin viikon ajan surfannut netissä varmaan kaikilla mahdollisilla polviaiheisilla sivustoilla, ja luulen että olen löytänyt, mikä oikeaa polveani vaivaa.
Ilmiön nimi on kondromalasia, joka tarkoittaa "polvilumpion sisäpinnan rustonpehmenemisestä syntyvää oireistoa". Kondromalasiassa "polvilumpion sisempi rustopinta hankaa reisiluun etuosan uraan, mikä aiheuttaa pehmeällä rustopinnalla rutinaa ja samalla kivun tuntemusta". Oireita ovat esimerkiksi rasituskipu sekä paineentunne polvilumpion seudulla. (Lähde)
Toisen lähteen mukaan kondromalasia "aiheuttaa rutinaa ja kipua varsinkin portaissa (alaspäin meno yleensä kivuliaampaa)."
Oireet ja niiden syntyminen vaikuttavat todella tutuilta! Normaalitilassakin oikea polveni rutisee ajoittain, ja siihen tulee usein tuo paineentunne, joka helpottaa kun taivutan polvea ja naksautan sen. Toisekseen kivut alkoivat kun liikuin tammikuussa aiempaan verrattuna melkoisia kilometrimääriä. Nyt kipukautena nimenomaan tuo portaiden kulkeminen alaspäin on ollut ikäväntuntuista, mutta onneksi sekin on helpottanut lähes normaaliksi.
Muutamalla "kysy asiantuntijalta" -tyyppisellä palstalla kondromalasiasta potevat ovat kyselleet hoidosta, ja aluksi suositellaan ihan vain parin viikon lepoa ja tarvittaessa kipulääkitystä. Leikkaushoitoa ei joko nähdä hyödyllisenä ja vaihtoehtona ainoastaan vaivan pitkittyessä. Eniten ilahdutti, että juoksuharrastukseen viitattiin pelkästään kannattavana, koska se kehittää reisilihaksia, jotka hyväkuntoisina vähentävät polven rasitusta. (Lähteet: Poliklinikka sekä ehdoton suosikkini Bees&Honey.)
Kannustavaa oli myös, että kondromalasiaa kuvattiin nuorten naisten tai alle 30-vuotiaiden vaivana, joka helpottaa iän myötä.
Olen nyt ottanut rennosti parisen viikkoa (oli kaiketi tarkoitus ottaa rennosti liikunnan saralla, mutta jotenkin se rentous on ulottunut myös syömispuolelle...) ja polvi alkaa olla aika lailla normaali. Jopa rappusten kulkeminen alas luonnistuu ilman kummempaa linkkaamista. Olen käyttänyt polvitukea sauvakävelylenkeillä, ja jatkan samalla tavalla varmaan vielä nyt alkavan viikon. Luvassa on melko kylmää säätä, joten siirrän juoksulenkit jonnekin vähän leudoimmille keleille, ja keskityn sauvakävelyyn. Haluan nyt hoitaa tuon polven perusteellisesti kuntoon, minkä lisäksi haluan myös armahtaa hengitysteitäni, sillä ei pakkasella juokseminen niille varsinaisesti hyvää tee. Yleensä olen pakkashölkkien (eli kun pakkasta on ollut 15-20 astetta) jälkeen köhinyt iltaisin.
Puolimaratonharjoittelu on siis toistaiseksi jäissä, mutta toisaalta minulla on hyvin varaa tähän kuukauden viivytykseen. Alkuperäisen suunnitelman mukaanhan minun oli tarkoitus juosta 21 kilometriä toukokuussa, vaikka itse juoksutapahtuma onkin vasta syyskuussa. Eli sinänsä tilanne on hyvä, että voin antaa polven rauhassa toipua ilman että tarvitsee stressata aikatauluista.
Mitä tulee menneen viikon liikuntoihin niin ne näyttivät tältä:
Joku omituinen vapaapäivätrilogia on näköjään eksynyt keskelle viikkoa... No, jos sitä tällä viikolla yrittäisin jättää tuommoiset turhat väliin, sillä noita ei varsinaisesti voi enää luokitella sairaspäiviksikään.
Punnerrushaastetta on takana 13 päivää ja 250 punnerrusta. Edessä on 15 päivää ja toiset 250 punnerrusta. Eli olen hyvin aikataulussa!
Taisin löytää tästä kirjoituksesta vastauksen omaankin polvivaivaani, kiitos linkeistä, täytyy perehtyä niihin tarkemmin.
VastaaPoistaToivottavasti kuietnkin pääset vielä juoksemaan sen puolimaratonisi, onneksi syksyyn on vielä aikaa! :)
Blueberry: Mainio juttu, jos epätietoisuus omista polvistasi hellitti. :) Uskon kyllä, että juoksen puolimaratonin, mutta pitää vain huolehtia polvista ja siitä, että lepään riittävästi, etten toistamiseen aja kehoani tähän tilaan.
VastaaPoistaMulla on nimenomaan tuo kondromalasia. Tai ainakin oireiden perusteella lääkäri oli sitä mieltä, rontgenissähän se ei näy, tosin nekin on otettu. Menin lääkäriin juoksukoulussa ollessani, kun en voinut enää edes pyöräillä ilman kipua. Se oli viimeinen niitti vuosia jatkuneeseen polvivaivaan. Mutta kuten sanottua, mun polvet on nyt kunnossa. Toisinaan huomaan kesken työpäivän, että hei, mun polvia ei ole särkenyt pitkään aikaan istuminen koneella. "Teatterioire" on yks ilmenemismuoto. Samoin autolla pitkän matkan ajaminen on nykyään kivutonta. Söin vuosi sitten glukosamiinia, sitä varmaan saa jonkinlaisena luontaistuotteenakin, mutta tää mun oli reseptilääke. Nyt en ole tarvinnut enää sitäkään. En tosin usko sillä olleen niin paljon vaikutusta kuin reisilihasten vahvistamisella ja venyttelyllä.
VastaaPoistaJos sinulla sama vaiva on, niin sen kans pitää vaan oppia elämään. Parempia aikoja toivottelee Ammi :)
Ammi: Uskon, että lepo ja liikunta ovat tähän vaivaan ne parhaimmat lääkkeet. :) Minulla levon tärkeys vähän unohtui viime kuussa, mutta nyt osaan taas ainakin hetken aikaa olla viisaampi.
VastaaPoistaToivottavasti meidän molempien selkä- ja polvivaivat pysyvät aisoissa jatkossa. :)