lauantai 16. heinäkuuta 2011

Sain tänään päätökseen 100 punneruksen kolmannen viikon uusintakierroksen (seuraan siis edelleen keskimmäistä saraketta kevennetyin punnerruksin), ja nyt on hyvä fiilis! Kannatti uusia tuo viikko, sillä harjoitukset menivät nyt helpommin tuntuisesti kuin ekalla kerralla, ja on positiivinen olo neljännen viikon suhteen.

Pakko muuten sanoa, että punnertamiset alkavat vähitellen näkyä kropassakin. Haba on niin sanotusti kasvanut. Sen lisäksi yläkroppa on muutenkin kiinteytynyt, minkä huomaa esimerkiksi löllyköistä, jotka muodostuvat rintaliivien kohdalle kainaloihin. Siis sellaiset liivien yläreunan yli tursuavat ulokkeet, nam. No joka tapauksessa ne ovat kadonneet punnertamisen myötä. Siis kääk! Lisäksi olen jo pitkään käyttänyt 85B-kokoisia rintsikoita (joskus lihavampana käytin myös 90B), mutta kun tänään mittasin rinnanympäryksen rintojen alta, se oli 82 senttimetriä. Eli taitaa olla, että tavoitepainoon päästyäni joudun päivittämään rintsikkaosastoni 80B-kokoisilla liiveillä. Alliensuojelijoille sen sijaan tiedoksi, että allini voivat edelleen hyvin ja paksusti.

Näkyvät muutokset kannustavat jatkamaan punnertamista. Koko tuo 100 punneruksen touhu on välillä nimittäin tuntunut ihan saatanalliselta touhulta, ja välillä olen ihan tosissani joutunut pakottamaan itseni punnerrusten pariin. Mutta nyt on sellainen olo, että jees, täältä tullaan!

8 kommenttia:

  1. Hitto soikoon. Pitäisköhän itekin tarttua haasteeseen.
    Minua inhottaa ne "rintsikkaläskit" ja muutenkin voimaton ylävartalo, ettei tuo ainakaan pahitteeksi olisi :D

    Hmm. Saankohan tehtyä edes yhtä punnerrusta. Pistetääs asia mietintämyssyyn :)

    Onnea suorituksesta ja kaventumisesta!

    VastaaPoista
  2. Neiti Tekosyy: Kannattaa kokeilla tuota haastetta, ja jos ei haba riitä äijäpunnerruksiin niin ihan hyvää tulosta saa myös kevennetyin versioin. Kamalaa niitten punnerrusten tekeminen on, mutta toisaalta on ihana tunne, kun yläkroppa on vahvempi. :)

    VastaaPoista
  3. No haba ei tosiaan riitä äijäpunnerruksiin, mutta voisin tehdä muijapunnerruksia :D

    Mulle punnertaminen ja juokseminen (JA TELINEVOIMISTELU!!) on kans ollut aina kaks inhokkia, mutta nyt kumpikin on alkanut kiinnostamaan.. Hmm. :)

    Yläkropan voimistuminen ei tekisi tälle päärynälle yhtään pahaa.

    VastaaPoista
  4. Neiti Tekosyy: Olen selvinnyt juoksu- ja punnerruskauhusta, mutta on todellakin yksi asia, josta en tule koskaan pääsemään yli ja sen on juurikin telinevoimistelun aiheuttamat syvälle sieluun juurtuneet traumat. :D Se ei vain yksinkertaisesti ole meikäläisen laji, ei tällä pituudella ja koolla muutenkaan. Ehkä sitten jos olisin 150-senttinen ja 40-kiloinen sirppana... ensi elämässä sitten?

    VastaaPoista
  5. Niinpä. Minä ainakin kasvoin niin kovalla vauhdilla, ettei koordinaatio pysynyt mukana. Samoihin aikoin koulussa sitten oli tuota perkeleellistä telinevoimistelua.
    Voin luvata että se on laji, johon en koskaan tule enää tutustumaan.
    Helppohan sellaisten taskurakettien oli pyöriä tangolla :D
    Terveisin tekosyy joka ei osaa edes kärrynpyörää. :D

    VastaaPoista
  6. Joo, kärrynpyörät... voi lol! xD Hyvä kun osasin edes kuperkeikkaa tehdä, kun pelkäsin että niskat katkeaa. Telinevoimistelu on puhdasta pahuutta!

    VastaaPoista
  7. oh, hienoa, että olet huomannut ihan konkkreettista edistymistä, peilistäkin! :)

    VastaaPoista
  8. blueberry: Näkyvät muutokset kieltämättä tuntuvat hyviltä ja motivoivat jatkamaan tätä hullunhommaa. :)

    VastaaPoista