Innostun aina kaikista projekteista, ja niin kävi myös hetken mielijohteesta syntyneelle "100 kilometriä 30 päivässä" -idealle. Aion nyt ihan tosissani marraskuun aikana saada kokoon sata juoksukilometriä, mistä sitten syntyi tietysti kamala paniikki, että nythän on jo ensimmäinen päivä, enkä ole juossut vielä metriäkään! Voi hyvänen aika. Välillä on niin vaikea suhtautua asioihin järkevästi.
Lähdin sitten kuitenkin juoksemaan, ja hölkkäilin 8,4 kilometriä. On ihan uskomatonta, mihin kehoni oikeastaan pystyykään, sillä eilen juoksin vajaa kymmenen kilometriä ja tänään pystyin juoksemaan noinkin pitkän matkan ilman suurempia vaikeuksia. Itse asiassa kroppa tuntui todella hyvältä ja juoksu oli rentoa. Sääkin oli oiva: syyskeliksi lämmin mutta kuiva.
Minulla on tällä hetkellä ihan älyttömän hyvä olla kehossani. Tunnen miten se vastaa haasteisiin ja on voimakkaampi kuin koskaan ennen. Miesystäväni mukaan koko olemukseni on tyystin erilainen kuin vuosi sitten, ja siltä minusta itsestänikin tuntuu. Ryhtini on parantunut ja juoksulenkilläkin katson nykyään suoraan eteenpäin enkä laahaa katsettani maassa.
Näen tavoitteeni edessäni entistä selkeämpänä ja olen entistä varmempi siitä, ettei mikään eikä kukaan pysty minua enää pysäyttämään. En edes minä itse.
Lähdin sitten kuitenkin juoksemaan, ja hölkkäilin 8,4 kilometriä. On ihan uskomatonta, mihin kehoni oikeastaan pystyykään, sillä eilen juoksin vajaa kymmenen kilometriä ja tänään pystyin juoksemaan noinkin pitkän matkan ilman suurempia vaikeuksia. Itse asiassa kroppa tuntui todella hyvältä ja juoksu oli rentoa. Sääkin oli oiva: syyskeliksi lämmin mutta kuiva.
Minulla on tällä hetkellä ihan älyttömän hyvä olla kehossani. Tunnen miten se vastaa haasteisiin ja on voimakkaampi kuin koskaan ennen. Miesystäväni mukaan koko olemukseni on tyystin erilainen kuin vuosi sitten, ja siltä minusta itsestänikin tuntuu. Ryhtini on parantunut ja juoksulenkilläkin katson nykyään suoraan eteenpäin enkä laahaa katsettani maassa.
Näen tavoitteeni edessäni entistä selkeämpänä ja olen entistä varmempi siitä, ettei mikään eikä kukaan pysty minua enää pysäyttämään. En edes minä itse.
Ihanaa tekstiä! Onnea saavutuksistasi! Eikä tuolla asenteella mikään sinua pysäytäkään! Hienoa!
VastaaPoistaJotenkin asiat ovat loksahtaneet kohdalleen: liikunnasta ja kevyemmästä syömisestä on tullut rutiinia ja jotain sellaista, mistä nautin! Kyllähän herkut vieläkin maistuvat minulle, mutta jokailtainen suklaan- ja jäätelöntuska on kadonnut jonnekin. :) Vuoden se vaati, mutta nyt tuntuu, että uusista elämäntavoista on oikeasti tullut vakiintuneita elämäntapoja.
VastaaPoista