25

Viikon liikunnat menivät jälleen hyvin. Suklaanostolakkoni sen sijaan ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle, vaan söin perjantaina onnellisena parisensataa grammaa tätä ihmeainetta. Päätin, että hittojako jostain lakoista. Liikun tällä hetkellä todella paljon, joten uskallan syödäkin vähän vapaammin.

Minulla on elämäntilanteestani johtuen hyvin aikaa liikkua, ja olen tykästynyt hiihtoon jopa niin paljon, että se on syrjäyttänyt juoksulenkkejä. On vain jotenkin mukavaa hiihdellä omaan tahtiin. Tympii pelkkä sisällä öllöttäminen, ja tässä kuussa on ollut aivan loistavat ulkoiluilmat. Hyvät kelit näkyvät myös liikuntahaasteeni kilometrimäärissä. Keskellä joulukuun pakkasia suunnittelin, että 150 kilometriä kuukaudessa on hyvä tavoite, jos tammikuu on suurinpiirtein yhtä kylmä kuin joulukuu. No, kelit ovat olleet mahtavat, ja kilometrejä on kertynyt sen mukaisesti.

Jaksan edelleen ihmetellä lokakuun käännekohtaa tässä projektissani. Sen jälkeen kaikki on ollut jotenkin niin paljon helpompaa kuin aiemmin. 87 kilon rajapyykki on ollut kaikkein pahin koetinkivi. Palloilin puoli vuotta 87-90 kilon välillä, mutta kun lopulta keho suostui luovuttamaan ja pääsin pysyvästi 87 kilon alle, minulta on neljässä kuukaudessa lähtenyt 7 kiloa. Koko aiemman aikuisikäni ajan painoni on vaihdellut noin 87-93 kilon haarukassa, joten kaiketi kehoni piti kyseistä kilomäärää itselleen normaalina ja piti kiloista kiinni kuin henkensä kaupalla. On ihan käsittämättömän helpottavaa, kun tuo 87 kilon raja jää koko ajan kauemmas ja kauemmas.

Positiivinen olo!