En ehtinyt eilen muuta kuin päivittää vasempaan laitaan uuden painolukeman, joka siis todellakin on 79,8 kiloa! Voi taivas sentään, minä tein sen: onnistuin pudottamaan painoa viime viikosta 800 grammaa ja sain painoni 80 kilon alle. Eilen oli päivä, josta olin unelmoinut niin kauan ja jota en ollut oikeastaan uskonut koskaan enää näkeväni. Kuten aiemmin mainitsin minulla ei ole selkeää muistikuvaa, milloin painoni olisi viimeksi alkanut seiskalla. Tämän viikon tavoite on minulle aika ison pudotuksen jälkeen vakauttaa paino alle kahdeksankymmenen kilon ja siitä sitten vähitellen lähteä hinautumaan kohti painoindeksiä 25. Jonne muuten on matkaa enää 1,4 kiloa, aww!
Yksi juttu liikuntoihin liittyen. Aion helmikuussa ottaa viikko-ohjelmaani mukaan toisen vapaapäivän, joka sijoittuu luultavasti joko lauantaihin tai sunnuntaihin. Huomasin nimittäin alkuviikosta, että kehoni alkaa olla aika uupunut. Olen liikkunut tässä kuussa järjettömän isoja määriä verrattuna esimerkiksi joulukuun liikuntoihin, ja mennyt ainoastaan yhden vapaapäivän voimin. Lisäksi olen onnistunut saamaan oikean polveni jotenkin jännäksi, sillä maanantaista lähtien se ei ole oikein arvostanut kiertoliikkeitä ja on ollut muutenkin omituinen. Tunne on erilainen kuin juoksun aikoinaan aiheuttamat polvisäryt, ja luulenkin että nyt on kyse, öh, hieman alkeellisen hiihtotekniikan aiheuttamista ongelmista, sillä polven oireilu tuntuu erityisesti hiihtäessä. Ajattelin siis pitää ainakin tämän loppuviikon taukoa hiihdosta ja käydä sen sijaan enemmän juoksemassa. (Ah juoksu, tuo polville kaikkein armollisin liikuntamuoto.)
Minulla on muuten alustavasti mietittynä uusi haaste helmikuuksi. Aion elvyttää henkiin rakkaan punnerruksen, jota viime vuoden puolella harrastin milloin nyt sattui huvittamaan. Tavoite on saada vähän ryhtiä ja voimaa noihin allihenkareihin.
Yksi juttu liikuntoihin liittyen. Aion helmikuussa ottaa viikko-ohjelmaani mukaan toisen vapaapäivän, joka sijoittuu luultavasti joko lauantaihin tai sunnuntaihin. Huomasin nimittäin alkuviikosta, että kehoni alkaa olla aika uupunut. Olen liikkunut tässä kuussa järjettömän isoja määriä verrattuna esimerkiksi joulukuun liikuntoihin, ja mennyt ainoastaan yhden vapaapäivän voimin. Lisäksi olen onnistunut saamaan oikean polveni jotenkin jännäksi, sillä maanantaista lähtien se ei ole oikein arvostanut kiertoliikkeitä ja on ollut muutenkin omituinen. Tunne on erilainen kuin juoksun aikoinaan aiheuttamat polvisäryt, ja luulenkin että nyt on kyse, öh, hieman alkeellisen hiihtotekniikan aiheuttamista ongelmista, sillä polven oireilu tuntuu erityisesti hiihtäessä. Ajattelin siis pitää ainakin tämän loppuviikon taukoa hiihdosta ja käydä sen sijaan enemmän juoksemassa. (Ah juoksu, tuo polville kaikkein armollisin liikuntamuoto.)
Minulla on muuten alustavasti mietittynä uusi haaste helmikuuksi. Aion elvyttää henkiin rakkaan punnerruksen, jota viime vuoden puolella harrastin milloin nyt sattui huvittamaan. Tavoite on saada vähän ryhtiä ja voimaa noihin allihenkareihin.
Kun olin juoksukoulussa, treenasin alottelijoiden ohjelmalla. Meillä oli lepopäiviä viikossa 2, kevyellä viikolla 3 (viikot siis vaihtelivat kevyt-keskiraskas-raskas). Edistyneemmillä lepopäiviä tais olla 1-2/viikko
VastaaPoistaSillä minunkin käyttämällä juoksuohjelmalla tosiaan tähdättiin puolikkalle/kympille. Välillä tuntui, että ei niin kevyellä treenillä voi tulla puolimaratonkuntoon (viikon pisimmät pk-lenkit 1-1h 20min). Mutta kyllä sitä maratonin suomenmestaria yritti kuitenkin sitten lopulta uskoa :)
Pitäiskin taas yrittää jaksottaa viikkoja vähän samaan tapaan... Olishan se kehittävämpää. Mutta oon vähän laiska suunnittelemaan. Ennemmin tulee tehtyä sitä mitä just sillä hetkellä eniten haluttaa.
Mahtava pudotus! Ja kannatan kyllä lepopäivien lisäämistä, muuten ei kroppa pääse palautumaan kunnolla :)
VastaaPoistaOnnea upeasta pudotukesta! :) Pian nuo viimeisetkin kilojen rippeet sulavat ja pääset tuohon tavoittelemaasi BMI-lukemaan! :)
VastaaPoistaIhan loistavaa! Onneksi olkoon!!! Parasta motivaatiota saada kokonaan uusi alkunumero painolle :)
VastaaPoistaJa kyllä kannatan toista lepopäivää! Kehon on saatava myös levätä. Itselläni vähän sama ilmiö. Nukuin jopa 1,5 tunnin päikkärit yksi päivä ja tämä on ihan poikkeuksellinen ilmiö minulla eli todellakin lepoa tarvitaan!
Tosi mahtavaa, onnittelut!
VastaaPoistaMuista joo tarpeeksi lepoa! Itseänikin pitää aina välillä muistuttaa siitä. Mulla onneks työ ja koulu hoitaa myös sen, että ylilyöntejä ei pääse syntymään.
Enää ei oo pitkä matka sulla, jeee!
Kiitos teille kaikille! Ja kyllä, levon määrää aion lisätä, sillä kroppa selkeästi kaipaa sitä ja kehon ehdoilla pyrin mennä ennen kuin päässä ja silmissä sumenee lopullisesti. :)
VastaaPoistaTänään olikin ihan fiilis käydä juoksemassa, kun oli lepopäivä ja Aino-tankkaus ja muutenkin melko vapaan syömisen päivä takana. Ei paljon askel painanut ja energiaa riitti. Eivät ne lepopäivät tosiaankaan turhia ole, ja liikkuminen on huomattavasti kivempaa, kun keho jaksaa eikä tarvitse nuutuneilla lihaksilla ja tyhjillä energiavaroilla rämpiä eteenpäin.
Mahtavaa, mahtavaa, mahtavaa! Ei voi muuta sanoa!!
VastaaPoistaTosi upea suoritus! Onnea haasteeseen!
VastaaPoistaTaina & Kupariperhonen: Kiitos. :)
VastaaPoista