keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Juhannus oli, juhannus meni. Asuinalue oli hiljainen ja muista ihmisistä tyhjillään, eikä koko viikonlopun aikana rapusta tainnut kuulua ainuttakaan askelta tai ovenkolahdusta. Tunnelma oli hieman aavemainen mutta hieno; tuntui kuin olisin ollut ainut ihminen koko maan päällä miesystäväni lisäksi, jonka kanssa siis nyhjäsin koko juhannuksen kotonani.

Ja kyllä onkin taas syöty! Viime viikon aikana napaan upposi taas laivalasteittain herkkuja, joten toistan tämän ja ensi viikon aikana muutaman viikon takaisen menestykseksi osoittautuneen kokeiluni ja pysyn herkuista erossa ensi keskiviikkoon saakka. Skippasin myös perinteisen keskiviikon läskipunnituksen jo puhtaasti siitäkin syystä, etten halua mennä kauhistelemaan vaa'an lukemia, sillä fyysisesti olo on kuin pallokalalla. Joten jätän vaa'an suosiolla väliin, enkä suotta mene sille ahdistumaan.

Vaa'asta puheenollen. Olen tainnut ruveta pääsemään eroon jatkuvasta vaa'alla ramppaamisesta, mikä on hyvä. Kerkiää välillä stressata muistakin asioista, kun ei tarvitse tuntea pakkomiellettä jonkun hassun sadan gramman heilahtelun kyttäämisestä. Yritän muutenkin keskittyä tulkitsemaan hyvää ja huonoa oloa suoraan kehosta enkä vaa'an lukemien kautta suodatettuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti