Elokuun lopussa tulee täyteen vuosi siitä, kun päätin opetella juoksemaan. Painoin silloin arviolta 96 kiloa (vaa'astani olivat tuolloin paristot loppu, mutta kolmannen viikon alussa painoin 94,4 kiloa, joten arvioin lähtöpainokseni tuon 96 kg) ja tunsin itseäni kohtaan inhoa vaikka epätoivoisesti yritin rakastaa itseäni. Aloitin pitämään päiväkirjaa, johon kirjasin viikottain painoni ja suorittamani juoksukoulun tehtävät. On liikuttavaa palata lukemaan merkintöjä viime syyskuulta, koska niistä loistaa läpi se puhdas riemu, jota koin kun jaksoin juosta nyt lyhyeltä vaikuttavia pätkiä:
Tiistai 8.9.2009. Juoksukoulua: 5 min käv., 4 min juoks. x 2. Ja jaksoin! Eilinen ratsastus painoi reisiä ja varsinkin oikeaa kinttua, mutta damn, felt like a winner! 3. päivä ilman jätskiä! \o/
Tiistai 29.9.2009. Viime perjantain juoksukoulu: 15 min juoksua yhtäjaksoisesti. Pystyin siihen! Upeata! Ikinä ennen eläissäni ole juossut viittätoista minuuttia päivän aikana edes yhteensä. Cool!
Vuosi on muuttanut minua paljon. Ensisijaisesti lähdin hakemaan muutosta kropassani ja sitä olenkin saanut. Vaikka painoni on pudonnut hitaasti, sitä on lähtenyt vajaa kymmenen kiloa ja juoksu on tehnyt tehtävänsä: vyötäröni on hoikistunut, reiteni ja pohkeeni ovat kiinteämmät ja kapeammat ja ylipäätänsä koko olemukseni on voimistunut. Mutta tärkeintä on se, että vuoden aikana olen oppinut arvostamaan ja rakastamaan itseäni, olen löytänyt sisältäni täysin uudenlaista itsekunnioitusta. Ne asiat, joita ennen pidin heikkouksina, ovat nyt vahvuuksiani. Yhä harvemmin häpeän pituuttani ja kokoani, vaan kannan kroppani ylpeänä. Olen ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut, olen ylpeä itsestäni.
En osannut lainkaan vuosi sitten aavistaa, että matkalla hoikempaan olemukseen löytäisinkin itseni ja rakastuisin siihen ihmiseen, jota kaikkien näiden kahdenkymmenenviiden vuoden ajan olen ollut.
Tiistai 8.9.2009. Juoksukoulua: 5 min käv., 4 min juoks. x 2. Ja jaksoin! Eilinen ratsastus painoi reisiä ja varsinkin oikeaa kinttua, mutta damn, felt like a winner! 3. päivä ilman jätskiä! \o/
Tiistai 29.9.2009. Viime perjantain juoksukoulu: 15 min juoksua yhtäjaksoisesti. Pystyin siihen! Upeata! Ikinä ennen eläissäni ole juossut viittätoista minuuttia päivän aikana edes yhteensä. Cool!
Vuosi on muuttanut minua paljon. Ensisijaisesti lähdin hakemaan muutosta kropassani ja sitä olenkin saanut. Vaikka painoni on pudonnut hitaasti, sitä on lähtenyt vajaa kymmenen kiloa ja juoksu on tehnyt tehtävänsä: vyötäröni on hoikistunut, reiteni ja pohkeeni ovat kiinteämmät ja kapeammat ja ylipäätänsä koko olemukseni on voimistunut. Mutta tärkeintä on se, että vuoden aikana olen oppinut arvostamaan ja rakastamaan itseäni, olen löytänyt sisältäni täysin uudenlaista itsekunnioitusta. Ne asiat, joita ennen pidin heikkouksina, ovat nyt vahvuuksiani. Yhä harvemmin häpeän pituuttani ja kokoani, vaan kannan kroppani ylpeänä. Olen ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut, olen ylpeä itsestäni.
En osannut lainkaan vuosi sitten aavistaa, että matkalla hoikempaan olemukseen löytäisinkin itseni ja rakastuisin siihen ihmiseen, jota kaikkien näiden kahdenkymmenenviiden vuoden ajan olen ollut.
Juoksukoulu?
VastaaPoistaEn ookkaan kuulu.
Kumpa itekki pystys!
Upeata.
VastaaPoistaNnetta: Käy kurkkaamassa Porin juoksukoulu tuosta linkistä: http://www.pori.fi/vav/liikunnanohjaus/juoksukoulu.html Kyseisen juoksuohjelman avulla pääsin alkuun ja se sopii hyvin vaikkei juoksukuntoa olisi lainkaan.
VastaaPoistaTaina: On! :)
Oi, onnea kohta vuosikkaalle uudistuneelle ihmiselle! Oot ollut sinnikäs - hieno saavutus tuo kymmenisen kiloa ja muut muutokset kropassa.
VastaaPoistaMinäkin suosittelen tuota Porin juoksukoulua - sillä pääsin itsekin alkuun, vaikka sohvaperuna olinkin.
Inka: Jos olisin etukäteen tiennyt, miten hidasta painonpudotus kohdallani tulisi olemaan, olisin varmaan heittänyt pyyhkeen heti kehään. :) Mutta nyt olen todella onnellinen ja tyytyväinen ja sisäistänyt, ettei minulla oikeastaan ole kiire, koska tunnen, että jotain on muuttunut sisälläni lopullisesti. Se tuo eräänlaista rauhaa sen suhteen, että saavutan lopulta päämääräni.
VastaaPoistaTuo itseensä rakastuminen ja itsensä löytäminen on upea juttu! Ja on se aika mainio asia, että elämänmuutoksen alkuaskelista on jäänyt jotain muistiin. :)
VastaaPoistaOuti: Tuon päiväkirjan pitäminen motivoi hurjan paljon, sillä näen siitä konkreettisesti, miten olen edistynyt. Kirjaan yhä samaiseen kirjaan juoksulenkkini ja painoni. :)
VastaaPoista