Tänään pohdin, että omalla tavallaan olen aika tyytyväinen kroppaani. No joo, ylimääräistä (mikä edes on ylimääräistä?) on vähän siellä sun täällä, mutta toisaalta, kuka senkin on määrittänyt, ettei ylimääräistä saisi olla. Joku typerä kauneusihanne, hmph, kauneusihanne in my huge ass. Tuijotan yleensäkin ihan liikaa vaa'an lukemia ja annan niiden määrittää suhtautumista itseeni, sillä eihän kukaan NORMAALI ja KAUNIS nuori nainen yksinkertaisesti voi painaa 87 kiloa!
No, joka tapauksessa tänään olin tyytyväinen kroppaani, ja ajattelin että toisaalta minua ei mitenkään älyttömästi haittaisi jäädä tämän painoiseksi, koska tämä 10 kilon ylipaino ei tällä hetkellä edes aiheuta minulle mitään terveydellistä riskiä, mutta kun... Haluan mahtua upeisiin housuihin ja kokea, miltä se tuntuu, kun voin vain kävellä kaupan ovesta sisään ja ottaa rekistä mitkä tahansa kauniit housut ja nähdä, miten ne mahtuvat päälleni. Vaikka liikunta ja laihtuminen ovat muokanneet kroppaani niin ahterini on se, joka pysyy. Vuosi sitten 96-kiloisena käytin koon 46 farkkuja. Nyt 87-kiloisena käytän edelleen koon 46 farkkuja. Voi jeesus sentään. Vyötärö ja reidet ovat kaventuneet, mutta lantio ja perse ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen.
Tilasinpa sitten heinäkuussa Elloksesta uudet koon 44 farkut ihan vain siitä periaatteesta, että en enää ikinä osta yksiäkään koon 46 farkkuja. No eivät ne kirotut pöksyt mahtuneet jalkaan. Mutta pidin ne siitä huolimatta, koska ajattelin, että kutistuahan tässä joka tapauksessa aiotaan, joten siinäpä onkin oivat seuraavan etapin housut. (Kesäkuussahan muistaakseni hehkutin mahtumistani H&M:n mustiin koon 44 housuihin, jotka ovatkin tällä hetkellä ahkerassa käytössäni ja juuri sopivat.)
Tässä siis kuvatodiste siitä, miten tuskallista housuostosten tekeminen edelleen on. Kun eivät ne penteleet vain suostu menemään kiinni niin minkäs sille tekee. Jossain vaiheessa (mieluummin puolen kuin kymmenen vuoden sisällä) aion noihin farkkuihin kuitenkin mahtua, ja olkoot ne mittarina empiirisessä kokeessani, jonka tarkoitus on selvittää, onko perseen massa vakio vai onko siitä mahdollista sittenkin päästä eroon. Kokeen etenemistä seurataan 83 ja 78,5 kilon kohdalla, kunhan jonain jännittävänä päivänä kyseisiin lukemiin päästään. Polttava kysymys kuuluukin: voiko nainen laihtua 20 kiloa ilman että hänen farkkujensa koko pienenee?
Tilasinpa sitten heinäkuussa Elloksesta uudet koon 44 farkut ihan vain siitä periaatteesta, että en enää ikinä osta yksiäkään koon 46 farkkuja. No eivät ne kirotut pöksyt mahtuneet jalkaan. Mutta pidin ne siitä huolimatta, koska ajattelin, että kutistuahan tässä joka tapauksessa aiotaan, joten siinäpä onkin oivat seuraavan etapin housut. (Kesäkuussahan muistaakseni hehkutin mahtumistani H&M:n mustiin koon 44 housuihin, jotka ovatkin tällä hetkellä ahkerassa käytössäni ja juuri sopivat.)
Tässä siis kuvatodiste siitä, miten tuskallista housuostosten tekeminen edelleen on. Kun eivät ne penteleet vain suostu menemään kiinni niin minkäs sille tekee. Jossain vaiheessa (mieluummin puolen kuin kymmenen vuoden sisällä) aion noihin farkkuihin kuitenkin mahtua, ja olkoot ne mittarina empiirisessä kokeessani, jonka tarkoitus on selvittää, onko perseen massa vakio vai onko siitä mahdollista sittenkin päästä eroon. Kokeen etenemistä seurataan 83 ja 78,5 kilon kohdalla, kunhan jonain jännittävänä päivänä kyseisiin lukemiin päästään. Polttava kysymys kuuluukin: voiko nainen laihtua 20 kiloa ilman että hänen farkkujensa koko pienenee?
Kiva kun kävit ja jätit viestiä blogiini.
VastaaPoistaTiedän tunteen, housujen sovittaminen on ihan hirveetä, tulen oikein pahalle päälle ja haukun itteni joka kerta sovituskopissa, että miten olen voinut päästää itteni tähän kuntoon!!!
Minä olen 173 cm ja tavoittelen 75 kg:n painoa, sitä jossa olin kauan aikaa sitten.
Oikeassa olet siinä, ettei meidän jokaisen tartte olla laiha, olemme erilaisia persoonia ja sehän ihmisten rikkaus onkin, MUTTA kun...tahtoo nättejä vaatteita ja tuntea itsensä energiseksi ja voimakkaaksi.
Sinnikkäästi etenen tavoitteeseeni, tsemppiä sullekin!
Mukavaa sunnuntaita!
Mahtavaa, että olet ollut tyytyväinen kroppaasi. Se on se kaikkein tärkein asia.
VastaaPoistaVyötärön seutusi näyttää todella hyvältä! Jos sinua yhtään lohduttaa, niin kaikilla meillä on omat ongelmakohtamme. Ostin pari viikkoa sitten uudet housut ja eilen kun olisin laittanut ne ensimmäistä kertaa päälle, totesin, että vyötärömakkara niin ruman näkoinen, että en voi niitä NYT käyttää. Ihmettelen, etten tuota "pientä" yksityiskohtaa huomannut silloin sovituskopissa?!?? Reisistä, takapuolesta ym. housut hyvät, eivätkä ne vyötäröstäkään ole epämukavat, ainoastaan todella epäesteettiset. ARGH.
Muutama kilo vielä ja varmaan housut tosi hyvän näköiset päälläsi!
Sää olet sen verta pitkä, ettei sussa niin helposti näy jos on vähän ylimääräistä ;)
VastaaPoistaNelli: Se on kumma juttu mikä voima kauniissa vaatteissa oikein piileekään! Suurelta osin ainakin oma laihdutusyritykseni perustuu siihen, että haluaisin näyttää hyvältä erilaisissa vaatteissa, eikä aina tarvitsisi valita esim. housuja sen perusteella, että kun ne nyt sattuivat olemaan ne ainoat jotka mahtuivat jalkaan. Voimaa ja iloa sinullekin matkallasi, kyllä me onnistutaan kunhan jaksetaan pitää kauniit housut mielessämme. :)
VastaaPoistaTaina: Vyötäröstäni olen kieltämättä ylpeä, sillä siitä suurin osa pudonneista kiloistani vaikuttaisi kaikonneen. Minulla ei oikeastaan ole vyötärömakkaran kanssa ongelmaa, sillä jättiahterini takia mitkä tahansa housut kyllä mahtuvat vyötäröltä nätisti kiinni, jos vain ensin olen saanut hilattua ne lantion yli, heh. Jatketaan vain sisukkaasti projektejamme, niin eiköhän me molemmat kohta solahdeta nätisti omiin housuihimme. :)
Nnetta: Toivottavasti ei näy! Välillä vain tunne itseni ihan valtavaksi juurikin sen takia, koska olen pitkä ja lisäksi ylipainoinen. Mutta muutosta kohti on tarkoitus jatkaa ja vielä koittaa se päivä, kun voin täysillä nauttia pitkästä hoikistuneesta kehostani. :)