Viikko meni mukavasti liikuntojen osalta, vaikka aloitinkin melko rauhallisesti. Halusin antaa kropalle aikaa palautua viime sunnuntain reilun 15 kilometrin lenkistä, mikä oli varmaan ihan hyvä ratkaisu. Loppuviikkoa kohden lisäsin jälleen liikunnan määrää.
HeiaHeian pallukat ovat muuttuneet melko vihreäpainotteisiksi, mutta minkäs teen kun aerobisten lajien harrastaminen omassa rauhassa tuntuu omimmalta jutulta.
Torstaina kävin muun muassa juoksemassa pitkästä aikaa lenkkipolun ympäri. Viime kevään, kesän ja syksynhän sahasin tuota helkkarin 4,3 kilometrin reittiä kerta toisensa jälkeen, kun en polvien takia uskaltanut juosta asfaltilla. Mäet olivat ihan yhtä korkeita ja jyrkkiä kuin ennenkin, mutta kyllä kunnon kohoamisen huomasi. Ylämäet taittuivat helpommin, ja alamäissä kroppa palautui todella nopeasti. Vauhtiakin löytyi enemmän kuin ennen. Viime syksynä taisin kerran tai kahdesti selvittää reitin alle 35 minuutin ja keskisykkeet huitelivat noina kertoina lähes 170 luokkaa eli on siinä verenmaku suussa ja korvissa humisten menty... voi taivas. No, torstaina reitti irtosi helpontuntuisesti noin 33 ja puoleen minuuttiin. En ole käyttänyt sykemittaria aikoihin, koska tykkään juosta fiiliksen mukaan ja kehoa kuunnellen. Ja mikäli oloani yhtään osaan kuunnella, niin torstaina sykkeet eivät todellakaan noin korkeissa lukemissa huidelleet. Edistymistä on talven aikana siis tapahtunut!
Perjantaina kävin perinteisesti ratsastamassa, ja oli kivaa niin kuin aina. Jotenkin tuo tallipäivä tuo viikkoon aina ihanan hengähdystauon. Voi unohtaa kaiken stressin ja harrastaa ihan erityyppistä liikuntaa kuin muina päivinä.
Lauantaina juoksin uudestaan 15 kilometrin lenkin, ja tällä kertaa en eksynyt kertaakaan (jee). Oli aika lämmin päivä, ja auringonpaahde meinasi parissa ylämäessä hyydyttää lihakset, mutta aina se tsemppi jostain löytyy. Reitti taittui melko tarkalleen kahteen tuntiin, eli puolimaratonia ajatellen vauhtini oli kohdillaan. Tähtään siis tasaiseen 7,5 kilometrin tuntivauhtiin, jolla minun pitäisi selvittää puolimaraton mukavasti alle kolmen tunnin.
Tänään kävin ehkä maailman rauhallisimmalla kävelylenkillä muun muassa luontopolulla. Oli mukavan rentouttavaa ja kehokin tykkäsi, kun kävin välillä ihan vain kävelemässä. Sää oli tosi kaunis ja järven ympäri kiertävä polku tarjosi ihania maisemia.
HeiaHeian pallukat ovat muuttuneet melko vihreäpainotteisiksi, mutta minkäs teen kun aerobisten lajien harrastaminen omassa rauhassa tuntuu omimmalta jutulta.Torstaina kävin muun muassa juoksemassa pitkästä aikaa lenkkipolun ympäri. Viime kevään, kesän ja syksynhän sahasin tuota helkkarin 4,3 kilometrin reittiä kerta toisensa jälkeen, kun en polvien takia uskaltanut juosta asfaltilla. Mäet olivat ihan yhtä korkeita ja jyrkkiä kuin ennenkin, mutta kyllä kunnon kohoamisen huomasi. Ylämäet taittuivat helpommin, ja alamäissä kroppa palautui todella nopeasti. Vauhtiakin löytyi enemmän kuin ennen. Viime syksynä taisin kerran tai kahdesti selvittää reitin alle 35 minuutin ja keskisykkeet huitelivat noina kertoina lähes 170 luokkaa eli on siinä verenmaku suussa ja korvissa humisten menty... voi taivas. No, torstaina reitti irtosi helpontuntuisesti noin 33 ja puoleen minuuttiin. En ole käyttänyt sykemittaria aikoihin, koska tykkään juosta fiiliksen mukaan ja kehoa kuunnellen. Ja mikäli oloani yhtään osaan kuunnella, niin torstaina sykkeet eivät todellakaan noin korkeissa lukemissa huidelleet. Edistymistä on talven aikana siis tapahtunut!
Perjantaina kävin perinteisesti ratsastamassa, ja oli kivaa niin kuin aina. Jotenkin tuo tallipäivä tuo viikkoon aina ihanan hengähdystauon. Voi unohtaa kaiken stressin ja harrastaa ihan erityyppistä liikuntaa kuin muina päivinä.
Lauantaina juoksin uudestaan 15 kilometrin lenkin, ja tällä kertaa en eksynyt kertaakaan (jee). Oli aika lämmin päivä, ja auringonpaahde meinasi parissa ylämäessä hyydyttää lihakset, mutta aina se tsemppi jostain löytyy. Reitti taittui melko tarkalleen kahteen tuntiin, eli puolimaratonia ajatellen vauhtini oli kohdillaan. Tähtään siis tasaiseen 7,5 kilometrin tuntivauhtiin, jolla minun pitäisi selvittää puolimaraton mukavasti alle kolmen tunnin.
Tänään kävin ehkä maailman rauhallisimmalla kävelylenkillä muun muassa luontopolulla. Oli mukavan rentouttavaa ja kehokin tykkäsi, kun kävin välillä ihan vain kävelemässä. Sää oli tosi kaunis ja järven ympäri kiertävä polku tarjosi ihania maisemia.
Toi on niin totta, että tallilla olo tuo ihanan hengähdyspäivän viikkoon :)
VastaaPoistaBlogias on kiva lukea :)
Wow, juoksumatkasi alkavat olla huimia!
VastaaPoistaMahtavaa!!
senttinen: Hevoset on maailman parhaita terapeutteja. Kiva jos tykkäät blogistani! :)
VastaaPoistaTaina: Olen itsekin vähän hämmentynyt, miten hyvin loppujen lopuksi jaksan juosta 15 kilsan lenkkiä. Ei ole enää pitkä matka puolimaratoniin. :)