Jos housukokoni ei ole laihtumisen myötä juurikaan pienentynyt, niin yläosissa sen eron kyllä huomaa! Kokeilin äsken huomista ratsastusta varten erästä L-koon fleecetakkia, jota olen viimeksi käyttänyt joskus viime talvena, ja jestas se oli väljä vatsan kohdalta. Onneksi takki menee ihan hyvin vapaa-ajalla, vaikka vähän iso onkin. Mutta muistan siis, että on se joskus ollut huomattavasti käypäisempikin.

Ei muuta. Piti vain tällainen huomio kirjata ylös kaikkien niiden epätoivoisten housuhetkien vastapainoksi.

Olen päättänyt, että sitten kun lopulta painan 78,4 kiloa tai alle, ostan bikinit, helvetti soikoon! En ole ikimaailmassa koskaan käyttänyt bikinejä ensinnäkin vartalokompleksieni ja ylipainoni takia mutta toisekseen olen ollut aina kauhean epävarma ja halunnut piiloutua ihmisiltä. Olen laihtumiseni myötä saanut minulle aivan uudenlaista itsevarmuutta ja ylpeyttä sen suhteen mitä olen, ja luulen, että jokusen kilon jälkeen olen valmis sonnustautumaan bikineihin ja kulkemaan sellaiset ylläni selkä suorana.

Tajusin muuten, että nyt olen virallisesti laihtunut 10 kiloa siitä mistä viime syksynä lähdin, eikä tavoitepainoonikaan ole enää kuin 7,6 kiloa. Hyvällä tuurilla saan karistettua nuo kilot kesään mennessä, vaikka alkuperäinen tavoitteeni olikin pudottaa ne helmikuun alkuun mennessä, jolloin täytän 26. Kumma kyllä laihdutus ei mennyt aivan etukäteisaikataulujen mukaisesti, mutta tällä hetkellä tämä hieman hidas tahti sopii minulle sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Saavutin tälle viikolle asettamani tavoitteen äärimmäisen hyvin, sillä vaaka näytti tänään lukemaa 86,0 kg eli todellakin pysyin alle 87 kilon, jee! Kroppa tuntuu todella hyvältä ja kevyeltä ja kauniilta. Ihana olo!

(kuvalähde)

Kävin tänään jälleen hölkkäämässä kuusi kilometriä ja kintut olivat kyllä ihan tukossa. Sunnuntain pitkä lenkki ja eilinen seitsemän kilometrin sauvakävely varmaan painoivat jaloissa, joten huomenna pidän suosiolla vapaapäivän. Polveni ovat muuten kestäneet lisääntynyttä asfalttijuoksua yllättävän hyvin. Tänään tosin loppulenkin asfalttiosuudella vasemmassa polvessa vihloi hieman, minkä luulen johtuneen väsyneistä lihaksista. Muinaisen iskiaksen ja välilevynpullistuman takia oikea jalkani on vasenta heikompi, ja aina kun jalkani ovat väsyneet varaan painoani automaattisesti vasemmalle, mikä sitten rasittanee vasenta polvea. No, kauas on joka tapauksessa tultu siitä kolmen vuoden takaisesta tilanteesta, kun linkkasin varsin näkyvästi vasemman jalan varassa, sillä välilevynpullistuman aiheuttamien hermo-ongelmien takia en yhdessä vaiheessa kyennyt lainkaan nousemaan oikean päkiän varaan. Huh, se oli kammottavaa ja pelottavaa aikaa ja vaikka tapahtuneesta onkin jo useampi vuosi, aina välillä juostessani muistan, miten onnekas nykyään olen ja toisaalta, miten tärkeää minun on liikkua ja pitää lihaksisto kunnossa.

Huomenna on punnituspäivä ja olo on luottavainen sen suhteen, että pysyn alle 87 kilossa. Liikun nykyään aiempaa enemmän ja ruokapuolella olen taloudellisista syistä luopunut leivästä, sillä leivän ja sen päällisten syöminen on kallista! Leivän myötä tulee syötyä pirusti kaloreita varsinkin jos latoo siihen päälle juustoa, joten ihan hyvä vain, ettei ole leipään varaa, heh.

Viime viikko meni liikuntojen osalta hyvin:


Pyrin liikkumaan viitenä päivänä viikossa, mutta neljällekin päivälle kertyi ihan kivasti liikuntaa. Eilen sain taas hölkättyä pitkän lenkin ja sauvakävelylenkitkin ovat pidentyneet neljästä kilometristä seitsemään.

Yhteistyö Osku-hevosen kanssa alkaa sujua ja olen viime aikoina nauttinut ratsastuksesta hurjan paljon. Alussa oli hieman kankeaa, kun oli kuitenkin uusi hevonen kyseessä ja oma itsevarmuus ja -luottamus vähän hukassa lähes vuoden ratsastustauon jälkeen. Sain myös hyviä vinkkejä Oskun omistajalta yleiseen hevosen käsittelyyn sekä istuntaan, ja niistä on ollut paljon hyötyä.

Liikunnan ja painon ulkopuolisessa elämässäni on jonkin verran stressiä raha- ja valmistumisasioiden kanssa. Haluaisin valmistua mahdollisimman pian, mutta graduohjaajani ei ole saanut työtäni esitarkistettua ja siitä on kuitenkin jo viisi viikkoa kun sen hänelle lähetin. Työhön on kuitenkin tehtävä vielä korjauksia ja sitten lähetettävä lopulliseen tarkistukseen ja taas odotettava. Huoh.