Kävin tänään hiihtämässä ja olipa mahtava keli! Optigrip-suksista on sanottu, että ne toimivat parhaiten nollakelin tuntumassa, ja voin kyllä allekirjoittaa kyseisen väitteen. Sukset luistivat eteenpäin kuin itsestään, mutta pito oli silti kohdillaan. Innostuin kiertämään 4,3 kilometrin reitin kolmesti ympäri eli yhteensä 12,9 kilometriä. Huh! Luistosta muuten kertoo jotain se, että hiihdin nuo kolme kiekkoa reilussa puolessatoista tunnissa, kun nihkeämmällä pakkaskelillä olen käyttänyt kahteen kierrokseen jopa 1 h 25 min. Vauhtia oli muuten välillä ilmeisesti vähän liikaakin, sillä mukkeloin yhdessä loivan alamäen tiukassa mutkassa. Olisin itse asiassa siirtynyt luisteluhiihtäjien väylälle ja mennyt mutkan auralla, mutta siinä oli juuri toinen hiihtäjä aivan takanani enkä viitsinyt koukata eteen, kun näytti siltä että hän oli ohittamassa minut. Loppujen lopuksi tämä hiihtäjä sitten pysähtyi siihen mutkaan juttelemaan jollekin kaverilleen, että ihan turhan takia uhrasin itseni!
Huomenna on tarkoitus taas käydä pitkä ja rauhallinen 11,4 kilometrin hölkkälenkki viime viikon malliin. Keskiviikkona on tiedossa vapaapäivä ja läskipunnitus, jolloin pääsen taas jännittämään, että tulikohan sitä suklaata sittenkin syötyä vähän liikaa... No, kokonaisuutena olen kuitenkin menossa täsmälleen oikeaan suuntaan, joten en jaksa huolehtia vaa'an lukemista turhia.
(
kuvalähde)
Liikuntahaasteen kilometrit tuntuvat kertyvän hurjaa vauhtia. Mikäli tahtini jatkuu tällaisenaan koko loppukuun, taitaa tuo 200 kilometrin raja mennä rikki helposti ennen helmikuuta, sillä kymmenen päivän jälkeen kilometreistä on kasassa jo lähes puolet. Sinänsä tässä ei siis kauheesti ole enää haasteen makua, mutta toisaalta on hirmuisen motivoivaa päivittää tuohon sivupalkkiin koko ajan lisääntyviä kilometrejä. Tulee fiilis, että niitä on haalittava mahdollisimman paljon lisää. Eli loppujen lopuksi haaste pitää hyvin liikkeessä.
