25

Monille painonsa kanssa tuskaileville tyypilliseen tapaan minäkin tunnun vähän väliä olevan vaa'alla. Se on jokseenkin huolestuttavaa, sillä tuntuu, että paino ja siitä huolehtiminen ovat vallaneet ajatukseni. Enkä minä haluaisi stressata joistain jenkkakahvoista ja muhkuraisista reisistä. Mutta vaikka kuinka kovasti yritän rakastaa itseäni, en voi sille mitään, että joka kerta peiliin katsoessani toivoisin olevani erilainen.

Ei sillä. Olen tietyllä tapaa hyväksynyt itseni ja pidänkin itsestäni. On oikeastaan ihan mukavaa olla pitkä, koska yletän joka paikkaan, ja omalla tavallaan pidän myös leveistä hartioistani ja vahvasta olemuksestani. Teininä asia oli eri, ja olen niiltä vuosilta oppinutkin huonohkon ryhdin. Yritin painaa itseni kasaan ja piiloutua, koska tuntui, etten mitenkään voi tällaisena olla hyväksyttävä.

Olen sinut niiden asioiden kanssa, joita en voi itsessäni muuttaa. Mutta painoni kanssa en ole sinut, mutta sille asialle minun onkin mahdollista tehdä jotain. Olen hieman kauhuissani, koska kuten sanottu, en käytännössä koskaan ole ollut normaalipainoinen. Vähän väliä kelaan päässäni sitä samaa vanhaa nauhaa, joka toistaa minulle, miten minua ei yksinkertaisesti ole luotu olemaan muuta kuin tämä paksu itseni. Mutta toisaalta nautin ajatuksesta tehdä mahdottomasta mahdollista.