Kuntoni on kohtalainen. En varsinaisesti vierasta liikuntaa, mutta sen saattaminen päivittäiseksi rutiiniksi on välillä haastavaa.
Yläaste- ja lukioikäisenä kävelin päivittäin tunnin lenkin perheemme koiran kanssa. Painoon lenkkireissut vaikuttivat sen verran, että paino ei noussut. Ylipainoinen olin silloinkin, mutta näin jälkeenpäin ajatellen painoa olisi todennäköisesti kertynyt järkyttävä määrä lisää, ellei minulla olisi ollut onnea saada ulkoilla koiran kanssa. Sillä se oli mukavaa, ja tuskin olisin liikahtanut sisältä yhtään minnekään ilman koiraamme.
Edellisellä paikkakunnalla, josta muutin nykyiseen asuinpaikkaani marraskuussa, harrastin viisi vuotta ratsastusta. Rakastan hevosia, ja aion jatkaa harrastusta kunhan rahatilanteeni elpyy.
Viime syksynä opettelin juoksemaan. Sitä aiemmat kokemukseni juoksusta olivat peruskoululiikunnan verenmakuisilta kuntotestitunneilta, kun meidät laitettiin juoksemaan 1500 metrin matka opettajan ottaessa kellolla aikaa. Keuhkot räjähdyspisteessä ja kintut maitohapoilla räpistelin matkan, mutta hirveää se oli. Aloitin viime syksynä juoksemaan käytännössä nollasta, mutta nyt puolen vuoden jälkeen jaksan hölkätä 40 minuutin pätkiä. Se on minulle valtaisa suoritus, kun aiemmin olin hädin tuskin jaksanut juosta viidestä kymmeneen minuuttia.
Ongelmani ei siis niinkään ole liikunnan vihaaminen vaan sokeriherkkujen rakastaminen. Jäätelö ja suklaa ovat armaimpiani. Ja tiedän, että heti kun kykenen raastamaan selkärangastani sen verran vahvuutta, että pystyn vastustamaan noiden kalorimällien jokapäiväistä kutsua, painoni lähtee putoamaan. Muuten syön suhteellisen normaalisti ja terveellisesti: lämmin ateria kerran päivässä, ruisleipää, runsaasti vettä, jogurttia ja mysliä, kasvisrasvatuotteita, rasvatonta maitoa, ei lainkaan punaista tai siipikarjan lihaa. Kasviksia ja hedelmiä syön koko ajan enemmän.
Pullonkaulasta ohi pääseminen osaa olla hirvittävän vaikeaa ja raskasta. Jo pelkkä ajatus jokapäiväisesti taistelusta herkuttelijaminääni vastaan saa olon lannistuneeksi ja turhautuneeksi. Voiko tästä tulla mitään.
Haluan uskoa, että voi.
Yläaste- ja lukioikäisenä kävelin päivittäin tunnin lenkin perheemme koiran kanssa. Painoon lenkkireissut vaikuttivat sen verran, että paino ei noussut. Ylipainoinen olin silloinkin, mutta näin jälkeenpäin ajatellen painoa olisi todennäköisesti kertynyt järkyttävä määrä lisää, ellei minulla olisi ollut onnea saada ulkoilla koiran kanssa. Sillä se oli mukavaa, ja tuskin olisin liikahtanut sisältä yhtään minnekään ilman koiraamme.
Edellisellä paikkakunnalla, josta muutin nykyiseen asuinpaikkaani marraskuussa, harrastin viisi vuotta ratsastusta. Rakastan hevosia, ja aion jatkaa harrastusta kunhan rahatilanteeni elpyy.
Viime syksynä opettelin juoksemaan. Sitä aiemmat kokemukseni juoksusta olivat peruskoululiikunnan verenmakuisilta kuntotestitunneilta, kun meidät laitettiin juoksemaan 1500 metrin matka opettajan ottaessa kellolla aikaa. Keuhkot räjähdyspisteessä ja kintut maitohapoilla räpistelin matkan, mutta hirveää se oli. Aloitin viime syksynä juoksemaan käytännössä nollasta, mutta nyt puolen vuoden jälkeen jaksan hölkätä 40 minuutin pätkiä. Se on minulle valtaisa suoritus, kun aiemmin olin hädin tuskin jaksanut juosta viidestä kymmeneen minuuttia.
Ongelmani ei siis niinkään ole liikunnan vihaaminen vaan sokeriherkkujen rakastaminen. Jäätelö ja suklaa ovat armaimpiani. Ja tiedän, että heti kun kykenen raastamaan selkärangastani sen verran vahvuutta, että pystyn vastustamaan noiden kalorimällien jokapäiväistä kutsua, painoni lähtee putoamaan. Muuten syön suhteellisen normaalisti ja terveellisesti: lämmin ateria kerran päivässä, ruisleipää, runsaasti vettä, jogurttia ja mysliä, kasvisrasvatuotteita, rasvatonta maitoa, ei lainkaan punaista tai siipikarjan lihaa. Kasviksia ja hedelmiä syön koko ajan enemmän.
Pullonkaulasta ohi pääseminen osaa olla hirvittävän vaikeaa ja raskasta. Jo pelkkä ajatus jokapäiväisesti taistelusta herkuttelijaminääni vastaan saa olon lannistuneeksi ja turhautuneeksi. Voiko tästä tulla mitään.
Haluan uskoa, että voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti