Täytin kuluvan kuun alussa kaksikymmentäviisi vuotta.
Olen aina ollut isokokoinen: jo syntyessäni painoin yli viisi kiloa. Lapsena erotun valokuvista sinä pullakkana ja pitkänä tyttönä. Sillä minua ei todellakaan ole siunattu keijukaisen ruumiinrakenteella. Olen 177 senttimetriä pitkä ja aina tuntenut itseni kolhoksi ja kömpelöksi. Äitinikin sanoi minulle, että sinusta pitäisi tulla kuulantyöntäjä, koska olet noin iso. Muisto lamauttaa minut yhä.
En tiedä, millaista on olla normaalipainoinen, koska en koskaan ole ollut.
Päätin kuitenkin, että ennen kuin täytän kaksikymmentäkuusi vuotta, painoindeksini on kaksikymmentäviisi.
Olen aina ollut isokokoinen: jo syntyessäni painoin yli viisi kiloa. Lapsena erotun valokuvista sinä pullakkana ja pitkänä tyttönä. Sillä minua ei todellakaan ole siunattu keijukaisen ruumiinrakenteella. Olen 177 senttimetriä pitkä ja aina tuntenut itseni kolhoksi ja kömpelöksi. Äitinikin sanoi minulle, että sinusta pitäisi tulla kuulantyöntäjä, koska olet noin iso. Muisto lamauttaa minut yhä.
En tiedä, millaista on olla normaalipainoinen, koska en koskaan ole ollut.
Päätin kuitenkin, että ennen kuin täytän kaksikymmentäkuusi vuotta, painoindeksini on kaksikymmentäviisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti