25

Olin viikonlopun jotenkin lamaantunut. Olo oli voimaton ja "ei helvetti, mikään ei huvita" -olotilan sävyttämä. En juurikaan liikkunut, mutta en myöskään syönyt mitään sokeripommeja, mikä on positiivista. Olen tänään yrittänyt saada itseäni taas vauhtiin paneutumalla gradua varten tehtävän tekstianalyysin pariin. Äsken pakotin itseni juoksulenkille, ja melko vaivattomasti hölkkäilinkin 35 minuutin pätkän. Ilma oli kirpeä ja tiet liukkaat, mutta olo vaikuttaisi parantuneen.

Edit: Unohdin mainita, että juoksin ylös sen mäen, joka reilu viikko sitten lauantaina hyydytti minut kesken matkan! Tänään se oli kuitenkin mäki, joka kukistui. Ihanaa oli jälleen kerran huomata, miten raskaamman osuuden jälkeen tasaiselle pätkälle siirryttyäni hengitys tasaantui nopeasti, eikä minun tarvinnut jäädä paikoilleni haukkomaan henkeä kuin kuolemankielissä riutuva kala.

Nyt saunaan rentoutumaan.