Kun asuin vielä kotona, minulla oli mahdollisuus käydä lenkillä koiramme kanssa, mikä oli mukavaa. Sen jälkeen kun muutin syksyllä 2004 omilleni, lenkkeily kävellen on ollut minusta äärimmäisen tylsää. Ja eipä ollut mikään yllätys, että kävelylenkkien tekeminen sitten "unohtui" käytännössä kokonaan.
No, nyt tuo jalo harrastus on vähän niin kuin pakko herättää henkiin, sillä ihan oikeasti haluan armahtaa polveani enkä käy juoksemassa ennen kuin se on taas kunnossa. Äsken kävin kävelemässä 4 kilometriä ja on ihan hyvä fiilis sinänsä. Kaipaan vain sitä juoksemisesta saatavaa tunnetta, että on oikeasti pistänyt itsensä lujille ja selvinnyt siitä.
Blaah. Toivottavasti tuo polvi tokenee pian.
No, nyt tuo jalo harrastus on vähän niin kuin pakko herättää henkiin, sillä ihan oikeasti haluan armahtaa polveani enkä käy juoksemassa ennen kuin se on taas kunnossa. Äsken kävin kävelemässä 4 kilometriä ja on ihan hyvä fiilis sinänsä. Kaipaan vain sitä juoksemisesta saatavaa tunnetta, että on oikeasti pistänyt itsensä lujille ja selvinnyt siitä.
Blaah. Toivottavasti tuo polvi tokenee pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti