Tänään olen yrittänyt houkutella järkeä takaisin päähäni, ja osittain olen onnistunutkin, sillä läskiahdistus on hieman hellittänyt. Olen syönyt pari päivää taas järkevästi ja toissapäivänä kävin juoksemassa 35 minuuttia, eilen kävelemässä ja tänään tein perinteisen 70 minuutin lenkin, johon sisältyy jo kuuluisaksi tulleen 4,3 kilometrin lenkkipolun ympäri hölkkääminen. En tiedä kuvittelenko, mutta tuntuu että ylämäet taittuvat aavistuksen verran helpommin kuin pari viikkoa sitten. Naama sen sijaan on juoksun jälkeen yhtä punainen kuin aina ennenkin.
Yritän nähdä tilanteeni pitemmällä aikavälillä ja olla turhaan ahdistumatta väliaikaisista painon heittelyistä. Mutta jotenkin se vain tuntuu niin paskamaiselta nähdä paino taas yli yhdeksänkymmenen vaikka se kuinka turvotuksesta johtuisikin.
Yritän nähdä tilanteeni pitemmällä aikavälillä ja olla turhaan ahdistumatta väliaikaisista painon heittelyistä. Mutta jotenkin se vain tuntuu niin paskamaiselta nähdä paino taas yli yhdeksänkymmenen vaikka se kuinka turvotuksesta johtuisikin.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti