Onhan tämä jo useamman viikon ollut nähtävissä, mutta otteeni on nyt oikeasti lipeämässä ja jos en tee NYT jotain konkreettista, huomaan taas pian olevani 95 kilon painoinen ja laihduttavani jälleen niitä iänikuisia samoja kiloja. Viikko on mennyt natustellessa ja mässyttäessä ihan kaikkea mahdollista ja painon nousu alkaa jo näkyä vyötärölläkin. Hnngh. Voihan video.
Suunnittelin, että seuraavat puolitoista viikkoa keskityn ja tsemppaan täysillä. Karsin turhat herkut oikeasti enkä vain puolitosissani pois ruokavaliostani, lisään hedelmien ja kasvisten syöntiä ja kittaan vettä niin paljon kuin kurkusta alas saan. Ja juoksen, sillä se on henkireikäni ja pitää minut joten kuten pinnalla tämän räpistelyn keskellä. Seuraavat puolitoista viikkoa aion myös pysytellä vaa'asta erossa, sillä tiedän, että sen lukemat vain ahdistaisivat minua entisestään ja kynnys tukahduttaa suru pois syömällä madaltuisi olemattomaksi. Toivon, että tämä kaikki palauttaisi minut taas oikeille raiteille ja jatkaminen olisi jälleen helpompaa.
Olen huomannut viime aikoina myös sen, miten liiallinen syöminen vaikuttaa kropan lisäksi myös mieleeni. Olen ahdistunut, aikaansaamaton ja suruisa. Minua ei kiinnosta hyvinvointini kovinkaan paljoa ja syöminen on sitä mukaa astunut kuvioihin lohduttajana, joka ajaa minua takaisin noidankehään.
Aion jälleen löytää kunnioituksen itseäni ja kehoani kohtaan. Tämä on minun elämäni ja olen sen itselleni velkaa. Minun on aika osoittaa, että ruokaa tärkeämpää minulle on minä.
Suunnittelin, että seuraavat puolitoista viikkoa keskityn ja tsemppaan täysillä. Karsin turhat herkut oikeasti enkä vain puolitosissani pois ruokavaliostani, lisään hedelmien ja kasvisten syöntiä ja kittaan vettä niin paljon kuin kurkusta alas saan. Ja juoksen, sillä se on henkireikäni ja pitää minut joten kuten pinnalla tämän räpistelyn keskellä. Seuraavat puolitoista viikkoa aion myös pysytellä vaa'asta erossa, sillä tiedän, että sen lukemat vain ahdistaisivat minua entisestään ja kynnys tukahduttaa suru pois syömällä madaltuisi olemattomaksi. Toivon, että tämä kaikki palauttaisi minut taas oikeille raiteille ja jatkaminen olisi jälleen helpompaa.
Olen huomannut viime aikoina myös sen, miten liiallinen syöminen vaikuttaa kropan lisäksi myös mieleeni. Olen ahdistunut, aikaansaamaton ja suruisa. Minua ei kiinnosta hyvinvointini kovinkaan paljoa ja syöminen on sitä mukaa astunut kuvioihin lohduttajana, joka ajaa minua takaisin noidankehään.
Aion jälleen löytää kunnioituksen itseäni ja kehoani kohtaan. Tämä on minun elämäni ja olen sen itselleni velkaa. Minun on aika osoittaa, että ruokaa tärkeämpää minulle on minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti