Minulla on pitkät ja paksut hiukset, joiden pesemisessä, selvittämisessä ja kuivaamisessa on oma savottansa. En yleensä käy kahtena peräkkäisenä päivänä juoksemassa, koska hikoilen juostessa pienen kylän edestä ja hiestä lotisevat hiukset on pakko pestä lenkin jälkeen. Tänään kuitenkin kävin kiertämässä vakioreittini vaikka kävin eilenkin juoksemassa, ja kyllä kannatti! Pitkästä aikaa tunsin taas kehoni läpi virtaavan voiman ja energian ja kasvoilleni nousi typerä hymy, sillä tunsin niin valtaisaa riemua, kun tajusin olevani juuri siinä, juoksemassa, tekemässä jotain mihin en ennen pystynyt enkä edes uskonut pystyväni.
Juoksu sujui todella helposti ja ylämäet taittuivat kevyesti. Paitakaan ei ollut niin märkä eikä naama niin punainen kuin normaalisti lenkin jälkeen! Käsittämätöntä. Hah. Yksi syy voi olla se, että ilmankosteus on jälleen vähän inhimillisemmällä tasolla. Keho tuntui pursuavan energiaa ja palautui juoksusta todella nopeasti. Tällaisten lenkkien jälkeen sitä tajuaa, minkä vuoksi minä jaksan tätä ajoittaiseksi itsekidutukseksi luonnehdittua liikuntamuotoa harrastaa.
Juoksu sujui todella helposti ja ylämäet taittuivat kevyesti. Paitakaan ei ollut niin märkä eikä naama niin punainen kuin normaalisti lenkin jälkeen! Käsittämätöntä. Hah. Yksi syy voi olla se, että ilmankosteus on jälleen vähän inhimillisemmällä tasolla. Keho tuntui pursuavan energiaa ja palautui juoksusta todella nopeasti. Tällaisten lenkkien jälkeen sitä tajuaa, minkä vuoksi minä jaksan tätä ajoittaiseksi itsekidutukseksi luonnehdittua liikuntamuotoa harrastaa.
Toi teksti on kun mun kirjottama! Sitä oloo lenkin jälkeen ei voita mikään (ei edes suklaakakku... vai voittaako? :D) Ja juoksussa on se ihanaa että siinä huomaa nopeesti oman kehityksen :)
VastaaPoistaSuklaakakussa on kyllä puolensa! :) Juoksu on kyllä älyttömän motivoiva laji, kun vain siitä tuskaisesta alusta selviää. Ja se voittajaolo, joka lenkin jälkeen on, se on hieno tunne. :)
VastaaPoista