25

Viime aikojen kuulumiset on helppo tiivistää muutamaan sanaan: kiirettä on pitänyt ja paino hiipii hissuksiin ylöspäin. Joten! Joku ryhtiliike on tehtävä tai paino on kohta taas yli maagisen 90 kilon rajan ja siitäkös riemu repeäisi.

Kävin kampaajalla ja tukkaa on nykyään helpompi hallita ja hoitaa, joten aion lisätä juoksupäivien määrää. Olkoonkin, että joudun pesemään hiukset useampana päivänä peräkkäin, mutta perkele soikoon, en suostu pulskistumaan enää yhtään sataa grammaa. Paino oli tänä aamuna 89,7 kiloa, joten kääk.

Ylihuomenna palaan viimeinkin virallisten läskipunnitusten pariin ja punnituksia on tarkoitus jatkaa tästä edespäin joka ikinen keskiviikko, sillä "no, jos merkitsen sen painon sitten vasta ensi viikolla" -asenne on puhdasta itsepetosta, josta ei seuraa mitään muuta kuin tasaista lihomista.

Syöminen on ongelma. Liikaa herkkuja. Minulla ei ole tällä hetkellä selkeää ratkaisumallia. Pääni on jotenkin solmussa syömisten kanssa. Minun olisi taas rutinoiduttava kevyempiin syömisiin, mutta vaikeaa on se. Yksi kuukauden kestävä teemakokeilu minulla on mielessäni, mutta toteuttamisajankohta on vielä avoin. Olisiko vain viisainta aloittaa se heti vai vasta sitten kun muutama elokuinen reissu on takana? Siitä pääsemmekin sitten olennaiseen kysymykseen eli onko elämässä koskaan vaihetta, jolloin häiriötekijöitä laihdutukselle ei olisi?

Enemmän tekoja, vähemmän lässytystä ja selittelyjä. Siinäpä se.