25

Lupausteni mukaisesti tänään oli virallisen läskipunnituksen vuoro ja vaaka näytti lukemaa 88,9. Eli ei tässä nyt niin suossa vielä olla kuin mitä maanantain lukemien perusteella olisi voinut kuvitella. Turvotukset saivat kyytiä alta aikayksikön, kun vaihdoin taas vähän järkevämpään ruokavalioon ja pistin perseeni liikkeelle. Eli loppujen lopuksi olen selvinnyt heinäkuun syöpöttelyistä ja epäsäännöllisistä liikunnoista 800 gramman painonnousulla. Olen oikeasti tyytyväinen.

Ostin muuten Intersportin alesta itselleni uudet juoksuhousut. Tai eivät ne varmaankaan virallisesti ole juoksuhousut, mutta jotkut pöksyt nyt kumminkin, joissa voin tuntea itseni äärimmäisen atleettiseksi ja sporttiseksi. Olin jo kauan etsinyt polvimittaisia housuja, joissa on taskut. Kyllä nyt kelpaa kun ei tarvitse roikottaa avaimia kaulanauhassa eikä kantaa mp3-soitinta kädessä. Ai niin! Ja parastahan tässä on se, että ne ovat kokoa 42. Vielä kun mahtuisin farkkujen kokoon 42 niin olisin taivaissa. Tai edes kokoon 44. Ostin huuto.netistä myös toiset Shock Absorber -juoksuliivit, eli nyt on kyllä kaikkea.

Ilahduttavaa sinänsä jälkeenpäin miettiä näitä ostoksia. Ne eivät ole mitään sellaisia "nyt kun ostan itselleni hienoja urheiluvaatteita, niin on pakko aloittaa kuntoilu" -mentaliteetilla ostettuja vaan ostin tuotteet, koska tarvitsen niitä ja haluan tehdä juoksemisestani mukavampaa. Hämmentävintä on se, että haluan satsata näihin tuotteisiin, enkä mieti että näillekin rahoille olisi ollut parempaa käyttöä. On järjettömän helpottavaa huomata, että juoksu on nyt oikeasti osa arkeani, osa elämääni, eikä mikään välttämätön pakko jonkun suuremman päämäärän edessä.