Olen toistaiseksi elossa, vaikka helle ja herkkuvuoren alle hautautuminen ovat olleet melkoisen ajankohtaisia tappajia. Kotiuduin alkuviikosta reissusta ja pelkurina skippasin jälleen keskiviikon (kirjoitin alussa klassisesti ja freudilaista lipsahdusta muistuttavasti "keksiviikon") läskipunnituksen, koska tuntui, että olen turvonnut joka suuntaan vähintään viisi senttimetriä. Yritän taas vaihteeksi kompuroida takaisin kevyempin syömisten pariin, mutta on tämä kyllä taas niin tätä, kun ruokahalu vie laihduttajaa kuin pässiä narussa.
Toissapäivänä kävin hölkkäämässä 35 minuuttia. Tuli hiki. Pyrin tänäänkin käymään lenkillä, sillä kuten olen aiemminkin kirjoittanut, juoksuharrastus on jo pitkään ollut se, joka minut tässä projektissa on pinnalla pitänyt. Naama punaiseksi ja läski liikkeelle siis!
Toissapäivänä kävin hölkkäämässä 35 minuuttia. Tuli hiki. Pyrin tänäänkin käymään lenkillä, sillä kuten olen aiemminkin kirjoittanut, juoksuharrastus on jo pitkään ollut se, joka minut tässä projektissa on pinnalla pitänyt. Naama punaiseksi ja läski liikkeelle siis!
Minäkin hölkkäsin eilen 30 minuuttia. Mies kyllä aikaisemmin lakritsia mutustellessani sanoikin, että onpa syy lähteä lenkille... :) Mutta ihana olo siitä hölkkäämisestä tulee. Tsemppiä!
VastaaPoistaHölkkääminen on kyllä ihmeellinen olon parantaja! Ja kun miettii, miten tämäkin laji joskus muinoin oli silkkaa myrkkyä ja nyt siitä saa niin paljon voimaa ja iloa. :)
VastaaPoista