maanantai 30. elokuuta 2010

Kyllästyin sitten lopulta väsähtäneeseen möllötysolooni ja lähdin käymään lenkillä. Kiersin lenkkipolun uuteen ennätysaikaan 33 minuutissa ja 44 sekunnissa. Ajoittain pidin vauhtia yllä puhtaalla päättäväisyydellä, sillä kyllä siinä kroppa oli testissä. Kierroksen keskisyke oli nimittäin 167. Onneksi minulla on nykyään juoksun lisäksi muitakin liikuntalajeja ohjelmistossa, sillä juoksu nostaa sykkeeni aina melkoisen korkealle. Sauvakävely, pyöräily ja ratsastus tarjoavat matalamman sykkeen liikuntaa, mikä tekee varmaan hyvää keholle. Ehkäpä päivän juoksuaika olikin juuri noiden lajien ansiota, sillä niiden avulla saan parannettua peruskestävyyttä joka on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, kun olen vain pinnistellyt lenkkipolun suht raskaassa maastossa korkeilla sykkeillä.

Juoksulenkki alku- ja loppukävelyineen joka tapauksessa teki todella hyvää, ja tuntuu, että sain heräteltyä kroppaani pienestä horroksesta, jonne se oli vajoamassa. Tuossa horroksessa on se paha puoli, että mitä vähemmän liikun, sitä enemmän minun tekee mieli syödä. Pakko siis yrittää pitää itsensä liikkeessä, koska se takaa sen, että voin kaikin puolin paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti