Olo on ollut jotenkin kamalan väsynyt viime aikoina ja on tuntunut kuin kropasta ei oikein saisi mitään irti. Tajusin sitten jossain vaiheessa, että minua on myös aivastuttanut ja nenä on vuotanut ja kutissut. Damn. Ilmeisesti kevään leppä- ja koivupärskintä ei riitä, vaan pujonkin kukinta saa nyt oireet pintaan. Ihmettelinkin jo, että mikä hitto on kun on niin voimaton olo, mutta siitepölyallergia voisi selittää tuota varsinkin yhdistettynä noihin muihin oireisiin. Vissiin joskus kakarana olin pujolle allerginen, mutta en kyllä muista, että viime vuosina olisin oireillut alkusyksystä.
Tänään kävin ratsastamassa toista kertaa Oskulla, ja käytiin maastossa yhden toisen ratsukon kanssa. Oli hieman erilainen meininki kuin tuntiratsulla maneesia kiertäessä! Hevosella tuntui olevan kauheasti energiaa ja kantapäillä ei tarvinnut kuin hipasta laukka-avut kun jo mentiin. Rehellisesti sanoen olin hieman paniikissa, kun hevonen ampaisi hurjaan laukkaan, mutta hiljensi se onneksi, kun tarpeeksi käskin. Noh, kunhan totun Oskuun ja saan kerättyä enemmän rohkeutta ja itseluottamusta niin tulee varmaan antoisia metsälenkkejä, mutta ainakin näin alkuun tuntui vähän hurjalta, sillä en ole kovin rämäpäinen ratsastaja vaan mieluummin lönkyttelen hissuksiin.
Minulla oli viikon verran YTHS:ltä lainassa verenpainemittari. Joskus keväällä 2009 verenpainearvoni olivat suurinpiirtein 130/85:n luokkaa eli suositusarvojen ylärajoilla oltiin aika kepeästi. Leposykekin huikenteli 80-85 tietämissä. Laskin keskiarvon lähes kolmestakymmenestä nyt saamastani mittaustuloksesta, ja verenpaineeni on niiden mukaan nykyään 115/81 ja leposyke 48. Yläpaine on laskenut selkeästi ja alapainekin jonkin verran. Mutta entäs sitten leposyke! Sydän on vahvistunut aivan valtavasti juoksun myötä. Onpa hienoa nähdä parantuneita lukemia varsinkin kun syön e-pillereitä ja minulla on isän puolelta taipumusta korkean kolesterolin lisäksi myös korkeaan verenpaineeseen.
Tänään kävin ratsastamassa toista kertaa Oskulla, ja käytiin maastossa yhden toisen ratsukon kanssa. Oli hieman erilainen meininki kuin tuntiratsulla maneesia kiertäessä! Hevosella tuntui olevan kauheasti energiaa ja kantapäillä ei tarvinnut kuin hipasta laukka-avut kun jo mentiin. Rehellisesti sanoen olin hieman paniikissa, kun hevonen ampaisi hurjaan laukkaan, mutta hiljensi se onneksi, kun tarpeeksi käskin. Noh, kunhan totun Oskuun ja saan kerättyä enemmän rohkeutta ja itseluottamusta niin tulee varmaan antoisia metsälenkkejä, mutta ainakin näin alkuun tuntui vähän hurjalta, sillä en ole kovin rämäpäinen ratsastaja vaan mieluummin lönkyttelen hissuksiin.
Minulla oli viikon verran YTHS:ltä lainassa verenpainemittari. Joskus keväällä 2009 verenpainearvoni olivat suurinpiirtein 130/85:n luokkaa eli suositusarvojen ylärajoilla oltiin aika kepeästi. Leposykekin huikenteli 80-85 tietämissä. Laskin keskiarvon lähes kolmestakymmenestä nyt saamastani mittaustuloksesta, ja verenpaineeni on niiden mukaan nykyään 115/81 ja leposyke 48. Yläpaine on laskenut selkeästi ja alapainekin jonkin verran. Mutta entäs sitten leposyke! Sydän on vahvistunut aivan valtavasti juoksun myötä. Onpa hienoa nähdä parantuneita lukemia varsinkin kun syön e-pillereitä ja minulla on isän puolelta taipumusta korkean kolesterolin lisäksi myös korkeaan verenpaineeseen.
Pujohan ei levitä siitepölyään kauhean laajalle, eli jos olet liikkunut paikoissa, joissa pujoa ei kasva, ei allergiaoireitakaan ole ollut. Itse kyllä huomaan sitten hyvinkin pian, mikäli pujoa jossain lähettyvillä on.
VastaaPoistaOnnittelut hienosti parantuneista arvoista! :)
Aku: Olen surkea tunnistamaan kasveja, joten en tiedä, olenko nytkään liikkunu pujon lähettyvillä, mutta oireet kyllä viittaisivat siihen. Onneksi ne ovat nyt laantuneet, kun vissiin pujon kukintakin alkaa olla heikkenemään päin. Ja olokin on taas pirteämpi ja jaksavampi. :)
VastaaPoista