Kävin tänään hölkkäilemässä kuuden kilometrin lenkin, mutta pysyin visusti poissa lenkkipolulta. Pelkkä ajatus mielikuvissa vuoriksi muuttuneista mäennyppylöistä sai jalat tutisemaan siihen malliin, että suunnistin suosiolla suht tasaiselle asfalttireitille. Reidet olivat väsyneet, mutta yllättävän helposti matka taittui. Kaipa mäkilenkkien teko vaikuttaa siihen, että tasaisella meno tuntuu hyvinkin vaivattomalta. Pitäisi kai useammin uskaltautua pois lenkkipolulta, mutta pyrin varjelemaan polvia, jotka ainakin ennen ovat ärtyneet asfaltista. Toisaalta viime aikoina olen huomannut, että ne kestävät aika hyvin kovaakin alustaa.
Mutta huomenna pidän ansaitun vapaapäivän! Johan tässä kolmen päivän aikana tulikin liikuttua reilusti yli 20 kilometriä. Huomenna on myös läskipunnitus, ja toivottavasti vaaka näyttäisi kivoja lukemia. Tavoitteena on pysyä 86 kilon alla, ja jos viime viikon tulos 85,5 kg alittuu, niin olen enemmän kuin iloinen.
Mutta huomenna pidän ansaitun vapaapäivän! Johan tässä kolmen päivän aikana tulikin liikuttua reilusti yli 20 kilometriä. Huomenna on myös läskipunnitus, ja toivottavasti vaaka näyttäisi kivoja lukemia. Tavoitteena on pysyä 86 kilon alla, ja jos viime viikon tulos 85,5 kg alittuu, niin olen enemmän kuin iloinen.

Wau! Jos hölkkäisin 6 km saattaisin kaatua kuolleena johonkin puskaan...
VastaaPoistaNo, ei tätäkään Roomaa päivässä rakennettu. :) Vuosi sitten 6 km oli vielä kaukainen unelma!
VastaaPoista