25

Mennyt viikko oli varsin kelpo liikuntojen suhteen:

Viikko kruunautui pitkällä juoksulenkillä lumiräntäsateen keskellä. Olo oli hivenen epätodellinen ja irrallinen, kun musiikki soi kuulokkeissa ja näkyvyys oli melko rajallinen, sillä silmälasini olivat ihan huurussa ja rännän laikuttamat. Erotin oikeastaan vain valot, vastaan tulevien ihmisten hahmot ja tien rajat. Juoksin 4,3 kilometrin lenkkipolun kaksi kertaa ympäri, minkä päälle vielä 1,7 kilometriä asfaltilla. Olen jo aika hyvin tottunut lenkkipolun mäkiseen maastoon, mutta kyllä tuo toinen kierros alkoi parin mäen kohdalla itkettää. No, kintut ja persaus saivat ainakin kunnon treenin.

Olen nyt kolmena sunnuntaina peräkkäin tehnyt pidemmän juoksulenkin, ja yritän tehdä siitä perinteen. Rutiineista on minulle usein hyötyä, ja jonkinlainen suunnitelmallisuus vaikuttaisi toimivan liikunnankin suhteen. Yritänkin rakentaa liikuntaviikkoni jota kuinkin seuraavan kaavan mukaisesti:

maanantai - sauvakävely
tiistai - sauvakävely tai 6 kilometrin juoksu
keskiviikko - vapaa
torstai - 6 kilometrin juoksu
perjantai - ratsastus ja pyöräily
lauantai - vapaa
sunnuntai - n. 10 kilometrin juoksu

Tämän lisäksi olen vakiinnuttanut keskiviikosta virallisen Nyt Herkutellaan Oikein Urakalla Ja Kaksin Käsin -päivän, jolloin on aika asetella ahteri sohvalle, tarttua Aino Ihana Maitosuklaa -tonkkaan ja katsoa samaan aikaan Biggest Loseria. Olen tullut siihen tulokseen, että minun on ihan turha edes yrittää pysyä Ainosta erossa, koska ei siitä tulisi yhtään mitään tai korkeintaan harvinaisen kiukkuinen ja pottuuntunut naisihminen. Ja tietenkin uskottelen itselleni, että kropallekin moinen rasvasokeripaukku on vain hyvästä, koska sille ei massiivisen jäätelöannoksen jälkeen tule edes mieleen, että tässä oltaisiin nälkäkuoleman partaalla ja että kannattaisi pitää läskeistä kiinni ja siirtyä säästöliekille kun vielä voi.

Tällä reseptillä siis mennään ja ainakin pari viime viikkoa ovat tuottaneet ihan hyvää tulosta.