Viime viikko meni sitä edeltävän viikon tapaan melko juoksupainotteisesti:
Perjantaina kävelin jälleen tallille, mutta paluumatkan tulin onnellisena autokyydillä. Olin tunnin kävelyn ja reilun puolentoista tunnin ratsastuksen jälkeen sen verran syväjäässä, että olisin varmaan kopsahtanut kohmeisena tienpenkalle, jos olisin lähtenyt taittamaan kotimatkaa jalan.
Juoksukilometrejä on nyt koossa 119,9 ja huomenna on marraskuun viimeinen päivä. Käyn luultavasti huomennakin juoksemassa, mikäli pakkanen ei äidy liian kovaksi. Sunnuntaina pakkanen ei ainakaan haitannut, sillä nautin juoksusta valtavasti, kehossa oli kaikki kohdallaan ja jalat suorastaan lennättivät minut 8,4 kilometrin lenkin läpi. Tänään oli tarkoitus juosta sama lenkki, mutta 7,4 kilometrin kohdalla minun oli pakko hiljentää kävelyyn, koska jostain syystä oikean kylkeni ja alavatsan tienoille tuli tuskallinen kipu eikä juoksusta tullut mitään. Kävellessä kipu sitten laantui eikä ole sen koommin palannut. Jouduin joka tapauksessa kävelemään puolentoista kilometrin matkan kotiin, ja kävelinkin aikamoista vauhtia, sillä juoksen varusteissa, jotka näillä pakkasilla ovat täysin riittämättömät puolta kilometriä pidemmille kävelypätkille. Selvisin kuitenkin kotiin sen kummemmin kylmettymättä, mutta kieltämättä oli ihanaa päästä lämpimään.
Hyvä olo jatkuu sekä fyysisesti että henkisesti, ja luulenpa että tulen selviämään tästä talvesta ja pimeydestä huomattavasti helpommin kuin aiempina vuosina.
Perjantaina kävelin jälleen tallille, mutta paluumatkan tulin onnellisena autokyydillä. Olin tunnin kävelyn ja reilun puolentoista tunnin ratsastuksen jälkeen sen verran syväjäässä, että olisin varmaan kopsahtanut kohmeisena tienpenkalle, jos olisin lähtenyt taittamaan kotimatkaa jalan.
Juoksukilometrejä on nyt koossa 119,9 ja huomenna on marraskuun viimeinen päivä. Käyn luultavasti huomennakin juoksemassa, mikäli pakkanen ei äidy liian kovaksi. Sunnuntaina pakkanen ei ainakaan haitannut, sillä nautin juoksusta valtavasti, kehossa oli kaikki kohdallaan ja jalat suorastaan lennättivät minut 8,4 kilometrin lenkin läpi. Tänään oli tarkoitus juosta sama lenkki, mutta 7,4 kilometrin kohdalla minun oli pakko hiljentää kävelyyn, koska jostain syystä oikean kylkeni ja alavatsan tienoille tuli tuskallinen kipu eikä juoksusta tullut mitään. Kävellessä kipu sitten laantui eikä ole sen koommin palannut. Jouduin joka tapauksessa kävelemään puolentoista kilometrin matkan kotiin, ja kävelinkin aikamoista vauhtia, sillä juoksen varusteissa, jotka näillä pakkasilla ovat täysin riittämättömät puolta kilometriä pidemmille kävelypätkille. Selvisin kuitenkin kotiin sen kummemmin kylmettymättä, mutta kieltämättä oli ihanaa päästä lämpimään.
Hyvä olo jatkuu sekä fyysisesti että henkisesti, ja luulenpa että tulen selviämään tästä talvesta ja pimeydestä huomattavasti helpommin kuin aiempina vuosina.
Olipa mukava lukea tämä postaus, mahtavaa että olosi on parempi niin fyysisesti kuin henkisestikin :)
VastaaPoistaJuuri ajattelin ihan samaa, että marraskuu loppuu ja minulla on yhtä energinen olo kuin olisi elokuu :) Onko ollut huomattavasti enemmän aurinkoisia päiviä kuin marraskuissa yleensä? Vai onko todella kyse siitä, että liikunta pystyy parantamaan jopa marraskuun sietoa??? Vau! Kohta loppuu sanat liikunnan hyvää tekevän vaikutuksen ylistämisessä! :)
VastaaPoistaIhaillen katselen kilometrien kertymistä! Onko sinulla jotain juoksuun liittyvää tavoitetta? Tarkoitan sellaista kuin se minun salainen haave juosta ensi kesänä puolimaratoni. Sinä nimittäin juoksisit sellaisen helposti tällä tahdilla :)
Bella: Kyllä se on pakko todeta, että fyysinen hyvinvointi heijastuu suoraan henkiseen hyvään oloon. Pitää vain olla päästämättä itseään siihen kierteeseen, jossa syö väsymykseen mikä aiheuttaa enemmän väsymystä eikä jaksa lähteä liikkeelle jne.
VastaaPoistaTM: Olen täysin varma siitä, että liikunta on lääke kaiken maailman marraskuumasennuksille! :) En ole koskaan aikuisiällä ollut näin virkeä ja positiivinen marraskuussa. Aiemmin on tehnyt vain mieli pupeltaa suklaata (no tekee sitä mieli pupeltaa nykyäänkin, mutta mieliteot pysyvät paremmin hallussa kun pysyy liikkeellä).
Minulla ei oikeastaan ole vielä konkreettista juoksutavoitetta. Välillä pohdin että juoksisin puolimaratonin ensi kesänä, mutta sitten päädyn siihen, että olen matkalle muka liian hidas, ja että hittoako sinne lähteä kyntämään 21 kilometriä kolmessa tunnissa. Typerää ajattelua, sillä tuskin kukaan siellä muiden aikoja kyttää tai arvostelee. Ja olisihan tässä vielä reilu puoli vuotta aikaa treenata. :) No, toistaiseksi juoksen omaksi ilokseni omaan tahtiin.
Näinhän se on, että itse ne rajoitukset itselleen asettaa :) Et ole liian hidas! Ja nopeutta on suhteellisen helppo kasvattaa, kun sinulla on ihan loistava juoksukunto jo tämän syksyn kilometrien jälkeen! VAIKKA en ole kyllä itsekään varma, mitä uutta ja hyvää se toisi, että juoksisin puolimaratonin... Sitten voisi sanoa, että olen juossut puolimaratonin? Mutta kymppejä tulen kesän aikana juoksemaan - se on varma! Siihen on selvä syykin: se on kivaa :)
VastaaPoistaVielä kerran onnittelut loistavasta marraskuusta! Olet mun idoli!
TM: Se olisi kyllä hienoa voida sanoa, että juoksinpa tuossa puolimaratonin. :) Varsinkin äidille sen sanominen tuottaisi suurta tyydytystä, kun hän on ollut pahin kommentoija isosta koostani, vaikka hänellä itselläänkin on tällä hetkellä noin 20-30 kiloa ylipainoa.
VastaaPoistaPeruskunto minulla tosiaan alkaa olla aika hyvä. Pitäisi ruveta vauhtia varmaan treenaamaan, mutta kun toisaalta on niin ihanaa lönkötellä noita kahdeksan kilometrin lenkkejä matalalla sykkeellä turhia riuhtomatta. :)