Sain Tainalta idean kirjoittaa miten ja mitä nykyään syön. Painonihan rupesi lokakuussa julmetun pitkän junnauskauden jälkeen lopultakin laskemaan hyvää tahtia. Osittain edistymiseen oli syynä roimasti lisääntynyt liikunta, mutta myös pienillä ruokavalion muutoksilla lienee ollut osansa asiaan.
Taustana kerrottakoon, että teen tällä hetkellä töitä kotona osa-aikaisena freelance-kääntäjänä. Seurustelen, mutta asun yksin (kissan kanssa), joten saan hyvin vapaasti määrittää vuorokausirytmini ja aikatauluni.
Yleensä nukun myöhään ja syön ensimmäisen kerran noin klo 12-14 aikaan. Heti herättyäni juon noin litran vettä, sillä se saa minut kunnolla hereille. "Aamupalani" koostuu puurosta ja raejuustosta. Lokakuussa rahatilanteeni heikkeni ja pakotti minut luopumaan leivän ja juuston ja muiden ylimääräisten hömpötysten ostelusta ja rupesin syömään aamuisin puuroa. Olen takuuvarma, että tällä kaikella oli osansa painoni laskemiselle. Puuron syönnistä tuli äkkiä rutiini, enkä voi enää kuvitella, että tavasta luopuisin.
Liikunta rytmittää päivääni siten, että käyn lenkillä tai hiihtämässä suurinpiirtein klo 16-18 välillä. Yritin yhdessä vaiheessa syödä kevyesti (esim. mandariinin tai näkkäriä) ennen lenkkiä, mutta lopputulos oli suoraan sanoen se, että kesken lenkin tuli lähes poikkeuksetta karsea tarve päästä paskahuussiin, joten luovuin syömisestä aamupalan ja lenkin välillä. Kotiin päästyäni syön mandariinin ja/tai näkkileipää varsinkin jos olen menossa saunaan. Juon myös puolesta litrasta litraan vettä.
Olen hirveän laiska (ja huono) laittamaan ruokaa, mutta toisaalta en voi elää ilman lämmintä ateriaa kerran päivässä. Suihkussa/saunassa käynnin jälkeen pyöräytän itselleni vartissa itseni mielestä ehkä maailman parasta ruokaa: iso kasa jäävuorisalaattia, kikherneitä (joskus myös kidneypapuja, mutta nyt minulla on kik-kausi menossa) sekä Torinon ruispastaa Pirkan pestolla (tämä on tarkkaa!). Pyrin siihen, että ruoka-annokseni on valmis kun Salkkareiden tunnari kajahtaa telkkarista eli 19:30.
Ilta menee sitten vähän vapaamman aikataulun mukaan. Iltaisin minun tekee mieli napostella jotain vähän väliä, vaikkei todellakaan olisi nälkä. Yleensä tässä vaiheessa vuorokautta iskee myös makeannälkä, mutta onneksi hiukseni ovat märät ja lähikauppaan on kokonaiset puoli kilometriä matkaa, joten heräteostoksille lähdön kynnys on ollut viime aikoina sen verran korkea, etten ole tainnut kertaakaan lähteä taivaltamaan kauppaan suklaankiilto silmissä. Mutta palatakseni illan syömisiin, pyrin järsimään näkkileipää tai kiskomaan mandariineja kitaan. Yritän vähitellen opetella eroon jogurtin syömisestä, mutta aikaisemmin söin myös sitä iltaisin. Vettä juon runsaasti myös illan aikana, ja herkkuhimoa pyrin pitämään aisoissa Eukalyptus Anis -karkeilla (joita saa 250 gramman pusseissa ja joita ei muuten tosiaankaan tule syötyä kovinkaan montaa kerralla) sekä purkalla.
Näkkileivän päällä käytän Keijun 30 % margariinia, sillä sensaatiohakuinen MOT ei ole vielä kyennyt vakuuttamaan minua margariinin tappavasta vaikutuksesta. Päivän mittaan syömisten yhteydessä juon myös puolesta litrasta litraan rasvatonta maitoa. Mehuja ja limsoja en harrasta.
Edellä kuvailtu runko on siis ihannevuorokausi, josta lipsun vähän väliä ja joka muokkautuu päivittäin tilanteen mukaan. Esimerkiksi perjantaisin herään jo seitsemältä ja lähden kahdeksan maissa kävelemään tallille, josta kotiudun joskus iltapäivällä. Keskiviikkoisin taas on lepopäivä ja iltaohjelmaan kuuluu Aino Ihana Maitosuklaa. Joskus taas mussutan Vuoksen piirakoita ja nyysin miesystäväni jääkaappiin jättämät juustot. Varsinkin viikonloput ovat yleensä vähän erilaisia, kun miesystäväni laittaa ruokaa ja joskus tehdään lettuja tai pannukakkua jollain ällörasvaisella reseptillä.
Mutta siis periaatteessa noudatan kuvailemaani vuorokausirunkoa, ja näköjään se toimii hyvin. Ai niin, se vielä pitää mainita, että en syö punaista enkä siipikarjan lihaa. Ällöttää tehotuotanto ja liha ylipäätänsä. Kalakin on lihaa, mutta sitä syön vielä. Yleensä juuri miesystäväni kanssa syömme viikonloppuisin lohta.
Tästä tuli nyt vähän kattavampi kertomus pelkän ruokavaliolistauksen sijaan, mutta kirjoittajansieluni aina välillä hieman innostuu.
Taustana kerrottakoon, että teen tällä hetkellä töitä kotona osa-aikaisena freelance-kääntäjänä. Seurustelen, mutta asun yksin (kissan kanssa), joten saan hyvin vapaasti määrittää vuorokausirytmini ja aikatauluni.
Yleensä nukun myöhään ja syön ensimmäisen kerran noin klo 12-14 aikaan. Heti herättyäni juon noin litran vettä, sillä se saa minut kunnolla hereille. "Aamupalani" koostuu puurosta ja raejuustosta. Lokakuussa rahatilanteeni heikkeni ja pakotti minut luopumaan leivän ja juuston ja muiden ylimääräisten hömpötysten ostelusta ja rupesin syömään aamuisin puuroa. Olen takuuvarma, että tällä kaikella oli osansa painoni laskemiselle. Puuron syönnistä tuli äkkiä rutiini, enkä voi enää kuvitella, että tavasta luopuisin.
Liikunta rytmittää päivääni siten, että käyn lenkillä tai hiihtämässä suurinpiirtein klo 16-18 välillä. Yritin yhdessä vaiheessa syödä kevyesti (esim. mandariinin tai näkkäriä) ennen lenkkiä, mutta lopputulos oli suoraan sanoen se, että kesken lenkin tuli lähes poikkeuksetta karsea tarve päästä paskahuussiin, joten luovuin syömisestä aamupalan ja lenkin välillä. Kotiin päästyäni syön mandariinin ja/tai näkkileipää varsinkin jos olen menossa saunaan. Juon myös puolesta litrasta litraan vettä.
Olen hirveän laiska (ja huono) laittamaan ruokaa, mutta toisaalta en voi elää ilman lämmintä ateriaa kerran päivässä. Suihkussa/saunassa käynnin jälkeen pyöräytän itselleni vartissa itseni mielestä ehkä maailman parasta ruokaa: iso kasa jäävuorisalaattia, kikherneitä (joskus myös kidneypapuja, mutta nyt minulla on kik-kausi menossa) sekä Torinon ruispastaa Pirkan pestolla (tämä on tarkkaa!). Pyrin siihen, että ruoka-annokseni on valmis kun Salkkareiden tunnari kajahtaa telkkarista eli 19:30.
Ilta menee sitten vähän vapaamman aikataulun mukaan. Iltaisin minun tekee mieli napostella jotain vähän väliä, vaikkei todellakaan olisi nälkä. Yleensä tässä vaiheessa vuorokautta iskee myös makeannälkä, mutta onneksi hiukseni ovat märät ja lähikauppaan on kokonaiset puoli kilometriä matkaa, joten heräteostoksille lähdön kynnys on ollut viime aikoina sen verran korkea, etten ole tainnut kertaakaan lähteä taivaltamaan kauppaan suklaankiilto silmissä. Mutta palatakseni illan syömisiin, pyrin järsimään näkkileipää tai kiskomaan mandariineja kitaan. Yritän vähitellen opetella eroon jogurtin syömisestä, mutta aikaisemmin söin myös sitä iltaisin. Vettä juon runsaasti myös illan aikana, ja herkkuhimoa pyrin pitämään aisoissa Eukalyptus Anis -karkeilla (joita saa 250 gramman pusseissa ja joita ei muuten tosiaankaan tule syötyä kovinkaan montaa kerralla) sekä purkalla.
Näkkileivän päällä käytän Keijun 30 % margariinia, sillä sensaatiohakuinen MOT ei ole vielä kyennyt vakuuttamaan minua margariinin tappavasta vaikutuksesta. Päivän mittaan syömisten yhteydessä juon myös puolesta litrasta litraan rasvatonta maitoa. Mehuja ja limsoja en harrasta.
Edellä kuvailtu runko on siis ihannevuorokausi, josta lipsun vähän väliä ja joka muokkautuu päivittäin tilanteen mukaan. Esimerkiksi perjantaisin herään jo seitsemältä ja lähden kahdeksan maissa kävelemään tallille, josta kotiudun joskus iltapäivällä. Keskiviikkoisin taas on lepopäivä ja iltaohjelmaan kuuluu Aino Ihana Maitosuklaa. Joskus taas mussutan Vuoksen piirakoita ja nyysin miesystäväni jääkaappiin jättämät juustot. Varsinkin viikonloput ovat yleensä vähän erilaisia, kun miesystäväni laittaa ruokaa ja joskus tehdään lettuja tai pannukakkua jollain ällörasvaisella reseptillä.
Mutta siis periaatteessa noudatan kuvailemaani vuorokausirunkoa, ja näköjään se toimii hyvin. Ai niin, se vielä pitää mainita, että en syö punaista enkä siipikarjan lihaa. Ällöttää tehotuotanto ja liha ylipäätänsä. Kalakin on lihaa, mutta sitä syön vielä. Yleensä juuri miesystäväni kanssa syömme viikonloppuisin lohta.
Tästä tuli nyt vähän kattavampi kertomus pelkän ruokavaliolistauksen sijaan, mutta kirjoittajansieluni aina välillä hieman innostuu.
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Niin se vaan on, että jokaisen on löydettävä itsellään toimiva tapa syödä.
VastaaPoistaJa ajattele miten ikävästä asiasta (=rahatilanteen heikkeneminen) sai alkunsa hyvä ketju eli löysit sinulle toimivan aamiaisen, joka kaiken lisäksi on ollut laihtumisen kannalta tehokas!
Jep, olen miettinyt, että olipa hyvä, kun kerrankin oli kunnon kimmoke leivästä luopumiselle. :)
VastaaPoista