Tänään olisi ollut ohjelmassa intervallitreeni, mutta olin sitten että ääh, ihan liian ankeaa touhua. Sen sijaan poimin sukset ja sauvat kainaloon ja suuntasin ladulle. Hiihdin 12,9 kilometriä onnellisena ihanassa viiden asteen pakkasessa. Matkaa taittaessa pohdin, että tällaista liikunnan pitääkin olla: tuottaa hyvää mieltä ja rentouttaa.
Päätin että heitän typerät intervallisuunnitelmat ja -treenit romukoppaan ja juoksen sitä vauhtia kuin itseäni sattuu huvittamaan. Ei minulla riitä innostus lähteä rikkomaan jotain puolimaratonin nopeusennätyksiä, vaan haluan nauttia juoksemisesta ja sen tuomasta vapaudentunteesta, ja sen saavutan omassa verkkaisessa vauhdissanikin. Tykkään lisätä juoksulenkkien pituutta, ja sitä tulenkin tekemään aiempien suunnitelmien mukaisesti, mutta vauhtiharjoittelu saa jäädä. Ei sillä oikeasti ole mitään väliä, juoksenko puolimaratonin kahteen ja puoleen tuntiin vai kolmeen tuntiin. Saan tällä hetkellä liikunnasta hyvää oloa ja energiaa, enkä tahdo pilata sitä turhalla suorittamisella. Katsotaan niitä nopeusennätyksiä sitten joskus. Tärkeintä on nauttia.
Päätin että heitän typerät intervallisuunnitelmat ja -treenit romukoppaan ja juoksen sitä vauhtia kuin itseäni sattuu huvittamaan. Ei minulla riitä innostus lähteä rikkomaan jotain puolimaratonin nopeusennätyksiä, vaan haluan nauttia juoksemisesta ja sen tuomasta vapaudentunteesta, ja sen saavutan omassa verkkaisessa vauhdissanikin. Tykkään lisätä juoksulenkkien pituutta, ja sitä tulenkin tekemään aiempien suunnitelmien mukaisesti, mutta vauhtiharjoittelu saa jäädä. Ei sillä oikeasti ole mitään väliä, juoksenko puolimaratonin kahteen ja puoleen tuntiin vai kolmeen tuntiin. Saan tällä hetkellä liikunnasta hyvää oloa ja energiaa, enkä tahdo pilata sitä turhalla suorittamisella. Katsotaan niitä nopeusennätyksiä sitten joskus. Tärkeintä on nauttia.
Kaikki on turhaa, paitsi nautinto.
VastaaPoistaNäin on näreet!
VastaaPoistaJuoksukoulussa mulla tökki nimenomaan tuo suorittaminen. Ei se johtunut niinkään ryhmästä tai opetuksesta, vaan ihan itsestäni. Mulle ei sopinut juosta lenkillä sykemittarin mukaan. Lähinnä alkoi vaan ärsytää, kun syke meinasi nousta isosta peruskestävyystreenimäärästä huolimatta. Juoksukoulun loputtua lopetin sykemittarin käytön ja sen mitä olen juossut olen juossut oman tunnon mukaan. En edes kovin tarkkaan pistä merkille kuljettua matkaa. Tää sopii mulle niin paljon paremmin :)
VastaaPoistaEli, minusta sinun suunnitelma kuulostaa hyvältä, jos se sinulle sopii :) Sitten joskus kun lenkillä tuntuu, että nyt vois päästellä 5 min kovaa, niin mikä estää :)
Minäkin luovuin sykemittarin käytöstä, kun ärsytti koko kapine. On paljon kivempaa juosta omaan tahtiin ja oman mielialan mukaan, sillä silloin siitä nauttii kaikkein eniten. :)
VastaaPoista