maanantai 3. tammikuuta 2011

Siinä se nyt sitten on:

ILMOITTAUTUMINEN

Päiväys: 31.12.2010

Tapahtuman nimi: VARALA MARATON, TAMPERE
Aika: 04.09.2011


Perjantaina ilmoittauduin puolimaratonille ja tänään maksoin 35 euron arvoisen osallistumismaksun. Tätä ei kyllä olisi kukaan minusta joku aika sitten uskonut: maksaa nyt tuollainen summa siitä huvista, että joutuu juoksemaan 21 kilometriä yhteen kyytiin. Karmeintahan tässä on se, että tällä hetkellä 21 kilometriä ei todellakaan tästä kropasta irtoa, mutta hitto vieköön, kyllä se syyskuuhun mennessä irtoaa! En anna yhdenkään tekosyyn olla tavoitteeni tiellä. Jos on harjoiteltava 20 asteen pakkasessa, niin sitten pukeudutaan Michelin-mieheksi ja harjoitellaan.

Peruskuntoni on tällä hetkellä sen verran hyvässä kunnossa parin vuoden takaiseen verrattuna, että suhteellisen luottavainen olo minulla on puolimaratonin suhteen. Polvetkin ovat viime aikoina olleet kipuilematta eivätkä ole kiukutelleet juoksusta, joten uskallan luottaa, että ne kestävät myös puolimaratonin.

Olen miettinyt aikatavoitettani eli kahta ja puolta tuntia. Loppujen lopuksi ei sen ole väliä mihin aikaan puolimaratonista suoriudun; pääasiallinen tavoite on juosta koko matka. Toisaalta salainen tavoite on päästä ainakin alle kolmen tunnin ja siihen minulla jo tältä pohjalta pitäisi olla realistiset mahdollisuudet. Kahden ja puolen tunnin alittaminen vaatiikiin jo vauhtikestävyyden lisäämistä, mutta sen treenamistahan olenkin jo suunnitellut. No, turha kai tässä vaiheessa on moisia aikarajoja miettiä, kun aikaa kunnon ja vauhdin parantamiseen on vaikka kuinka. Joka tapauksessa pyrin harjoittelussa siihen, että jaksaisin juosta tuon 21 kilometriä hyvissä ajoin ennen virallista puolimaratonia, ettei sitten tarvitse olla lähtöviivalla kauhusta kankeana ja miettiä, pystynkö minä tähän edes ja mitä jos järjestäjät joutuvat noukkimaan minut jostain ojan pohjalta, jonne olen tuupertunut läkähdyksissäni. No joo, en usko, että siinä noin kävisi, mutta kaikenlaisia ajatuksia sitä itseään epäilevä mieli osaakin synnyttää. Kaiken kaikkiaan minulla kuitenkin on hyvä ja positiivinen mieli tämän asian suhteen.

Se vapaus, se riemu.

5 kommenttia:

  1. Hui. Aikamoisen tavoitteen oot itselles ottanut!! Hienoa, ihailtavaa ja uskon, että tuolla halulla pystyt siihen!! :)

    Itse haaveilen kans joskus vielä puolimaratonin juoksemisesta, mutta tuskin vähään aikaan. Kesällä innostuin juoksemaan jonkin verran, mutta nyt taas kun on talvi niin se on jääny. Juoksumatto ei oo sama asia.. :(

    mut ihanaa tätä vuotta ja kannustan sua todella, jotta pääset tavoitteeseesi!! :))

    VastaaPoista
  2. Ihan loistavaa! Haluan tietää kaiken :) harjoittelustasi ja sen edistymisestä! Tutkiskelin juuri nopeuden nostamisen salaisuutta eri lähteistä ja sen voi tiivistää lyhyesti siihen, että pitää juosta kovempaa :))) Aloittelin eilen intervalleilla - jospa tämä hiljalleen tästä!

    VastaaPoista
  3. Oi vautsi, mikä tavoite. :-) Tsemppiä siihen, varmasti onnistut tuolla tahdonvoimalla joka tekstistäsi kumpuaa. :-D

    VastaaPoista
  4. Linda: Kiitos kannustuksesta ja varmasti sinäkin pääset vielä puolimaratonkuntoon! :)

    Kati: :)

    TM: Enköhän minä tänne tule puolimaratonharjoittelun ihanuudesta ja hirveystä vielä monta kertaa avautumaan. :) Aion itsekin vetää intervallitreenejä vauhtikestävyyden kasvattamiseksi, joten eiköhän se nopeus vähitellen lisäänny.

    Kupariperhonen: Joo, luovuttaminen ei ole mikään vaihtoehto puolimaratonin suhteen: olen päättänyt että juoksen sen ja sen aion myös tehdä. :)

    VastaaPoista