Uskomatonta mutta totta: painoni laski kuin laskikin joulukuussa! Vaaka näytti äsken lukemaa 81,6 kg eli joulukuun ensimmäisen päivän mittauksesta pudotusta oli 500 grammaa. Wow, en uskonut, että tämä olisi mahdollista. Tavoitteeni oli olla lihomatta, minkä toteutumista sinänsä epäilin useaan otteeseen vahvasti, mutta näköjään liikunta ja viime viikon palautuminen järkevään ruokavalioon teki tehtävänsä. Olen hurjan tyytyväinen ja tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi.
Aloitin eilen matkakestävyyden treenaamisen puolimaratonia varten ja hölkkäsin 11,4 kilometrin pituisen lenkin. Oli muuten pisin lenkki, jonka olen koskaan juossut, mutta tuntui ihan hyvältä. Ajattelin nyt tehdä niin, että juoksen tuon lenkin tammikuun ajan kerran viikossa, ja helmikuussa lisään matkan mittaa ja juoksen viikoittain noin 14 kilometrin pituisen lenkin. Maaliskuussa juoksen 16 kilometriä, huhtikuussa 18 km ja toukokuussa aion sitten ensimmäisen kerran elämässäni juosta 21 kilometriä yhteen menoon. Siitä jääkin sitten mukavasti vielä kesä aikaa treenata kyseistä matkaa ja toivottavasti koko ajan reippaampaa tahtia.
Olen ihan valtavan onnellinen tästä kaikesta!
Aloitin eilen matkakestävyyden treenaamisen puolimaratonia varten ja hölkkäsin 11,4 kilometrin pituisen lenkin. Oli muuten pisin lenkki, jonka olen koskaan juossut, mutta tuntui ihan hyvältä. Ajattelin nyt tehdä niin, että juoksen tuon lenkin tammikuun ajan kerran viikossa, ja helmikuussa lisään matkan mittaa ja juoksen viikoittain noin 14 kilometrin pituisen lenkin. Maaliskuussa juoksen 16 kilometriä, huhtikuussa 18 km ja toukokuussa aion sitten ensimmäisen kerran elämässäni juosta 21 kilometriä yhteen menoon. Siitä jääkin sitten mukavasti vielä kesä aikaa treenata kyseistä matkaa ja toivottavasti koko ajan reippaampaa tahtia.
Olen ihan valtavan onnellinen tästä kaikesta!
Ihanaa! Kaikkea hyvää sinulle, olet tehnyt huippusuorituksen ja motivaatiosi ja asenteesi on upea roolimalli!
VastaaPoistaAnonyymi: Kiitos ihanasta kommentista. En osaa mieltää itseäni roolimallina, mutta se olisi kyllä aivan mahtavaa, jos joku toinen ihminen saisi kipinän laihtumiseen sen perusteella, miten itse olen pyristellyt omia kilojani vastaan. :)
VastaaPoistaOlen niin kateellinen sinulle noista juoksumääristä. Ite en koskaan ole päässyt kunnolla nauttimaan juoksemisesta (lyhyitä ajanjaksoja lukuunottamatta), sillä jalkaongelmat iskee aina päälle. Kun sitten tauon jälkeen yrittää taas uudestaan, on se sellaista puurtamista. Huoh, jos tässä pakkasten tauottua taas kokeilisi uudestaan... Juokseminen olisi niin helppo liikuntamuoto, tunnin lenkki vie tunnin, salilla tehty tunnin treeni vie matkoineen yli kaks tuntia.
VastaaPoistaTsemppiä sinulle tavotteidesi suhteen!
Ammi: Kropan reistaaminen on kieltämättä tympeää, kun haluaisi liikkua muttei pysty. :/ Alkuun polveni rajoittivat juoksemistani, mutta painon pudottua ja jalkojen vahvistuttua ne ovat ruvenneet kestämään paremmin. Toivottavasti sinunkin kehosi alkaisi vähitellen kestää juoksua, koska liikuntamuotona se todellakin on vertaansa vailla.
VastaaPoistaMinä alan valitettavasti jo vähän luovuttaa juoksemisen suhteen :( Vaikka kuinka yritän rauhallisesti aloittaa (juoksu-kävelyharjoituksilla), niin penikkatauti iskee aina. Tai sitten takareisiongelma, joka johtaa iskiaskipuun. Se mitä voisin vielä kokeilla, olis venyttelyn ja hieronnan lisääminen huomattavasti. Painon pudotus ei käy laatuun, keikun nytkin normaalipainon alarajalla ;) Onneksi kuitenkin on runsaasti minullekin sopivia liikuntamuotoja :) Ehkä ensi kesänä ostan kunnon pyörän, sellaisen jolla viitsii ajaa enemmän matkaakin.
VastaaPoistaAi niin, kävin viime vuonna juoksukoulun tähtäimessä juuri puolimaraton. Kuihtui sitten pelkäksi kympiksi juurikin jalkaongelmien vuoksi... Jos kiinnostaa lukea kokemuksia, niin niitä löytyy vanhasta blogistani (linkki nykyisessä blogissa) juoksukoulu-kategoriasta :)
VastaaPoistaKerrassaan mahtavaa Quantina!!!
VastaaPoistaAmmi: Onpa inhottavaa, että kroppasi alkaa heti oireilla juoksusta. Mutta kuten sanoit, onneksi tästä maailmasta eivät lajit lopu. :)
VastaaPoistaIskias on muuten pirullinen vaiva; kärsin siitä aikoinaan itse ja se huipentui lopulta välilevynpullistumaan, jonka seurauksena menetin suurimman osan oikean jalkateräni lihasvoimasta. Olen toipunut pikkuhiljaa vaikka oikean jalan syrjä on edelleen osittain tunnoton ja koko kinttu on vasenta heikompi. Siksi tunnenkin olevani etuoikeutettu ja onnekas kun saan juosta ilman suurempia vaivoja. Edellytys siihen on kuitenkin mainitsemasi huolellinen venyttely joka ilta. Jos laiminlyön venyttelyn, jalkani ja selkäni menevät täysin jumiin ja paikkoja alkaa särkeä.
Kiitos linkkivinkistä: käyn heti tilaisuuden tullen lukemassa kokemuksistasi!
Taina: Kiitos! :)